Vuosi vaaleista on vierähtänyt.
Nätiksi ei SSS-hallituksen työskentelyä voi kehua: on päätetty ja peruttu, oltu jämeriä ja tultu toisiin ajatuksiin, ja Sipilä on ehtinyt uhata kävelevänsä presidentinkin puheille. Soini on reissannut sydämensä kyllyydestä ja osallistuu julkiseen keskusteluun enää puheenvuoron pyytämisen verran. Alexilla ei ole enää kivaa.
Tämä kaikki on vain pintaa. Todellisuudessa hallitus on ottanut yhteistuumin ison loikan oikealle ja purkaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita vauhdilla.
Tahti on kiivas – niin kiivas, että voi vain toivoa työn kompastuvan yli-innokkuuteen. Yhteiskuntasopimuksen suhteen näin taisi vähän käydäkin.
Hallitusohjelmaa toteutetaan tehokkaasti ja se ohjelma on lyhyt: yhtiöittäminen ja kilpailulle avaaminen.
Viimeistään kehysriihen sote-avautumisen jälkeen on selvää, mitä tämä hallitus haluaa. Oli kyse sitten raideliikenteestä, sosiaali- ja terveyspalveluista, postipalveluista tai valtion metsien hakkuista, hallituksella on vain yksi tavoite: yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen.
Kauniisti puhutaan palveluiden parantamisesta, mutta kustannustehokkuuden nimissä avataan ovia kansainvälisten yhtiöiden bisnesmahdollisuuksille.
Tervetuloa, Suomi on myytävänä!
Ei ole yllättävää, että oikeistohallitus tekee oikeistopolitiikkaa. Ihmetellä voi kuitenkin sitä, miten helposti keskusta ja perussuomalaiset luovuttavat julkiset palvelut yhtiöiden omaisuudeksi. Ehkä tasa-arvoiset julkiset palvelut ja alueellinen tasa-arvo ovat käyneet vanhanaikaisiksi tavoitteiksi?
Miksi yksityistämistavoitteita ei voi sanoa rehellisesti ääneen? Eikö kantti kestä seisoa tekojensa takana?
Metsähallituslaki: ”EU pakottaa yhtiöittämään”. Hallintarekisteri: ”pakko avata eurooppalaiselle kilpailulle”. Rahapelimonopoli: ”Suomi eroaa kiusallisesti joukosta”. Rautateiden henkilöliikenne: ”EU pakottaa avaamaan kilpailun”. Säädöstyö on kesken ja siirtymäajat käsittelemättä, mutta kiire on.
EU on hallituksen ja virkamiesten kilpi ideologian toteuttamiseen. Kilpi on vain sumutusta. He haluavat muutoksen ihan itse, mutta piiloutuvat EU:n selän taakse.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.