Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan kauniita, talven kauneus on lumessa.
Kesäisin kaipaan lunta ja talvea. Rakastan lunta, mutta Afganistanissa talvi on vaikea. Ihmisten täytyy ostaa hirvittävän kallista puuta pieniin lämmittimiinsä, jotta he voisivat pitää kylmän loitolla. Ja kun lämmitetään, savua tulvii huoneisiin. Ei ole helppoa pitää koti lämpimänä 24 tuntia vuorokaudessa.
Nykyisin käytetään myös hiiltä. Sekin saastuttaa. Kabulissa on vaikea hengittää ja ihmiset sairastuvat.
Sähköllä lämmittäminen ei onnistu. Sähkö on kallista ja varsinkin talvella sähkökatkot ovat yleisiä. Kun sähköön ei voi luottaa, puuta ja hiiltä ei voi korvata sähkölämmityksellä.
Myös kaasu tulee hirvittävän kalliiksi talvisin, eikä useimmilla ihmisillä ole siihen varaa. Ainoa mihin on varaa, ovat puu ja hiili.
Monien muiden afgaanien tapaan rakastan lunta, mutta kärsin talvesta, kun kadut ovat loskaisia, ilma on vaikeaa hengittää ja talot ovat kylmiä. Kesä ja kuumuus ovat sittenkin parempia kuin talven kylmyys.
Talvi vaikuttaa monella tavalla arkeen. Useimmissa maissa opiskelijat opiskelevat talvisin, ja kesäisin he lomailevat, mutta Afganistanissa yliopistot ja koulut ovat talvisin suljettuja, koska lämmittäminen ei onnistu.
Itse olen kotona tyttäreni Nargisin kanssa, sillä talvisin päiväkoteihinkaan ei riitä lapsia ja monet niistä sulkevat ovensa.
Yksi talven hyvistä puolista on aina aikaisemmin ollut se, että Talebanin hyökkäykset vaimenevat. Me tavalliset ihmiset olemme voineet elää rennommin ja liikkua huolettomammin ja mielemme on ollut rauhallisempi.
Tänä talvena tätäkään helpotusta ei ole ollut. Turvallisuustilanne ei ole ollut hyvä ja iskuja on ollut paljon. Se osoittaa, että Afganistanin viholliset ovat voimistuneet, he haluavat tuhota tämän maan, eikä heille ole väliä, onko talvi vai kesä.
Itse toivon, että kesä tulisi nopeammin, jotta voisin herätä talviunesta ja jatkaa opintojani ja urheiluharrastustani. Olen kyllästynyt talviuneen ja tapahtumattomuuteen.
Käännös: Shakiba Adil ja Kirsi Mattila
Marzia Gholami on 24-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä kolme vuotta sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän on mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Hän toivoo voivansa palata töihin, mutta Afganistanissa naisen työssäkäynnille on monia esteitä.