EU tarjoaa jo moneen kertaan pantattua sieluaan vakuudeksi Turkille yrittäessään epätoivoisesti ulkoistaa pakolaisongelmansa.
Alustavan sopimuksen mukaan Turkki ottaa takaisin Kreikasta palautettavia turvapaikanhakijoita ja sen vastineeksi siirretään jokaista palautettua kohden yksi syyrialainen Turkista EU-maihin.
Turkille lupaillaan tiiviimpiä jäsenneuvotteluja, vaikka se etääntyy yhä kauemmaksi demokratiasta. Paradoksaalisesti Turkin jäsenhaluja jarruteltiin viime vuosikymmenellä, kun sen demokratia koheni.
Kuin EU:n voimattomuutta korostaakseen Turkin hallitus valtasi pari päivää ennen neuvotteluja maan suurimman sanomalehden.
Turkille luvataan auliisti pakolaisrahaa, joka EU:n sisällä on ollut niin tiukassa. Mihin se päätyy korruptoituneessa Turkissa?
Silmät ummistetaan siltä, ettei Turkki ole Syyrian sodassa sivustakatsoja, vaan osapuoli, joka on jopa auttanut ääri-islamisteja vahvistumaan.
Missä ovat nyt ne paljon mainostetut eurooppalaiset arvot?
Kaikkein vähiten kukaan välittää itse pakolaisista – olkoot keskitysleirillä tai taivasalla, kunhan ovat poissa silmistä.
Ehkä EU:n kannattaisi muistaa, että kun kiristäjälle maksaa, hän yleensä jatkaa kiristystä. Tämä pätenee myös Recep Tayyip Erdoğaniin.
Tästäkin päätetään ensi viikolla, kun EU:n huippukokous käsittelee sopimusesitystä.
uutiskirje 
