Mikä on hyvää tutkimusta? Tutkimuksen laatua arvioidaan niin akateemisissa kuin soveltavammissa tutkimusyhteisöissä pääosin vertaisarvioinnilla. Toiset tutkijat arvioivat opinnäytetöiden, tutkimushakemusten ja –raporttien laatua. Vertaisarviointi ei ole aukotonta: joskus (pahimmassa tapauksessa) vilpilliset tai vain heikkolaatuiset tutkimukset julkaistaan ja hankkeet rahoitetaan.
Parempaakaan keinoa varmistaa tutkimuksen laatu (mukaan lukien kysymys, mitä ylipäätään voidaan pitää tutkimuksena) ei olla keksitty. Epäiltyjen väärinkäytösten varalle ollaan kehitetty eettisiä ohjeita, joihin tutkimusorganisaatiot voivat sitoutua, ja jotka määrittävät myös menettelyt epäilyjen selvittämiseksi.
Poliittisen ja hallinnollisen päätöksenteon tueksi vaaditaan yhä enemmän tutkimustietoa. Niukkojen resurssien vallitessa on luontevaa ajatella, että kulloinkin ajankohtaiseen teemaan voidaan osoittaa kilpailutettuja varoja, joiden turvin tutkimusryhmä verrattain nopeasti vastaa päätöksenteon tarpeisiin.
Viime päivinä julkisuudessa on keskusteltu kriittiseen sävyyn yhdestä tällaisesta, Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden valtioneuvoston tilauksesta laatimasta Maahanmuutto ja turvallisuus -raportista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan laajentuessa on syytä kysyä, miten varmistetaan poliittisen ja hallinnollisen päätöksenteon käyttöön tarkoitetun tutkimuksen laatu?
Onko tilaajilla – ministeriön virkamiehillä – pätevyyttä arvioida tutkimuksen laatua? Miten varmistetaan, ettei huonolaatuinen tai pahimmassa tapauksessa vilpillinen tutkimus ole päätöksenteon pohjana?
Ongelma on vaikea, koska (varsinkin poliittisen) päätöksenteon taustalla on määritelmällisesti poliittisia tavoitteita, joihin taas vaikuttavat niin poliittiset arvot kuin taktiset ja strategiset tavoitteet. Minusta on ilmeistä, että tutkimuksen laadun arvioinnin saattaa korvata arvio siitä, miten hyvin tutkimuksen johtopäätökset ovat linjassa päätöksentekijän poliittisten arvojen ja tavoitteiden kanssa.
Silloin kyse ei ole päätöksenteon tueksi tehdystä tutkimuksesta vaan sen irvikuvasta. Päätöksenteon hygienian kannalta olisikin olennaista, että selvitys- ja tutkimustoiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota tutkimuseettisten ohjeitten noudattamiseen. Tutkimuksen laadunvarmistuksen kulmakivi, vertaisarviointi, pitää saada päätöksentekoa tukevan tutkimuksen olennaiseksi osaksi.
Kirjoittaja on VATT:n ja Helsingin yliopiston yhteinen julkistalouden professori.
uutiskirje 
