Muuallakin kuin Yhdysvalloissa on ihmetelty, miten terroristijohtaja Osama bin Laden pystyi vuosikausia piileskelemään lähellä Pakistanin pääkaupunkia.
Osaman piilopaikka oli 120 000 asukkaan Abbotabadin kaupungissa. Hän ei siis kätkeytynyt mihinkään valtavaan metropoliin eikä syrjäiseen vuoristoon, vaan juuri sen kokoiseen kaupunkiin, jossa salaisuuksien säilyttämisen luulisi olevan vaikeaa.
Abbotabad sijaitsee 60 kilometrin päässä pääkaupunki Islamabadista. Ja vain hivenen pidempi on matka Rawalpindiin, Pakistanin armeijan päämajakaupunkiin.
Abbotabad on tärkeä varuskuntakaupunki, johon on sijoitettu kolme rykmenttiä. Pakistanin tärkein sotakoulu, Kakulin sotilasakatemia, sijaitsee vain alle kilometrin päässä Osaman piilopaikasta. Tällaisen alueen luulisi olevan erityisen hyvin vartioitu.
Osaman talossa vietettiin poikkeuksellisen suljettua elämää. Se oli ympäristönsä muita taloja suurempi, linnoitusmainen pienine ikkunoineen ja korkeine muureineen.
ISI on valtio valtiossa
Kysymys kuuluu siis: oliko Pakistanin mahtava tiedustelupalvelu ISI täydellisen epäpätevä vai suojeliko se Osama bin Ladenia?
Epäpätevyydestä ISI:iä on harvoin epäilty, mutta kaksilla korteilla pelaamisesta sitäkin useammin.
ISI on aina ollut mahtavampi kuin yksikään siviilipoliitikko. Kun 1990-luvun heikot siviilipääministerit Benazir Bhutto ja Nawaz Sharif yrittivät lisätä hallituksen kontrollia ISI:ssä, heidän nimittämiään ISI-johtajia ei edes kutsuttu sisärenkaan kokouksiin.
Enimmän osan historiastaan Pakistan on ollut sotilasvallan alla. Mutta edes sotilashallitukset eivät ole voineet olla varmoja siitä, kuinka lojaali ISI on.
Tämä asema on antanut ISI:lle mahdollisuuden harjoittaa omaa politiikkaansa. Sitä ei ole heikentänyt edes se, että ISI:n tärkeimpiä virkoja kierrätetään yleensä 2–3 vuoden jaksoissa.
Usein linjariidat Pakistanin suunnasta onkin käyty ISI:n sisällä. ISI ei aina puhu yhdellä äänellä. Sen sisällä on vuosikymmeniä vallinnut jännite erityisesti jyrkkään islamismiin taipuvaisten ja maallisempien voimien välillä.
Madrassojen fundamentalistit
ISI (Inter-Services Intelligence) perustettiin 1948 maavoimien, ilmavoimien ja laivaston yhteiseksi tiedustelupalveluksi. Sen pääjohtaja on aina kenraaliluutnantin arvoinen upseeri.
Aluksi ISI keskittyi ulkomaihin ja maan sisällä sen tehtäviin kuului vain rajaseutujen heimoalueiden valvominen. ISI:n sisäpoliittinen merkitys kasvoi vähitellen, mutta 1970-luvun siviilivallan aikana se jopa väheni.
ISI:n varsinainen nousu alkoi, kun Zia ul-Haq kaappasi vallan 1977. Zia hallitsi sotilasdiktaattorina vuoteen 1988 asti.
Zia tiukensi islamilaista kuria. Osana sitä hän – ja ISI – suosivat koraanikoulujen eli madrassojen perustamista köyhille pojille. Kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin joulukuussa 1979, rajaseudun madrassoihin alkoi virrata myös afgaanipakolaisia.
Kylmän sodan aikana Zia oli Yhdysvaltain tärkeä liittolainen. Samaan aikaan madrassoissa haudottiin niiden käenpoikasten munia, joista lopulta tuli painajainen Yhdysvalloille itselleen.
Tuhansista uusista madrassoista tuli pysyvä vaikuttaja myös Pakistanin sisällä. Monissa niistä opetettiin sokeaa tottelemista ja islamin fundamentalistista tulkintaa.
Mujahideenien maassa
1980-luvulla kohtasivat Osama bin Ladenin, ISI:n ja Yhdysvaltain polut ensimmäistä kertaa. Osama hankki sukutaustansa kontaktien turvin rahoitusta neuvostojoukkoja vastaan taistelleille sisseille, mujahideeneille. Lopulta hän lähti itsekin mukaan Afganistanin sotaan.
Osaman ei uskota saaneen suoraan rahaa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lta. Välikätenä sissien ja Yhdysvaltain välillä toimi ISI, joka samalla pystyi markkinoimaan omia suosikkejaan amerikkalaisille.
Eniten Yhdysvaltain rahaa saanut ISI:n suosikki oli Gulbuddin Hekmatjar, joka nykyään talebanien liittolaisena on Yhdysvaltain terroristilistalla.
ISI:n lasketaan kouluttaneen 83 000 mujahideenia. Kun Neuvostoliitto 1989 vetäytyi Afganistanista, sissit alkoivat taistella keskenään ja Afganistan joutui sekasorron tilaan.
Mutta pelastava voima oli jo valmisteilla. Vuonna 1994 maailma kuuli ensimmäisen kerran sanan Taleban. Kahta vuotta myöhemmin tuolla ”opiskelijaliikkeellä” oli koko Afganistan hallussaan.
Talebanit (suomeksi opiskelijat tai etsijät) olivat etupäässä juuri Pakistanin koraanikoulujen kasvatteja.
Talebanien kätilö
Ratkaisevassa osassa talebanien nousussa oli ISI. Se koulutti talebaneja ja järjesti heille aseita.
Pakistan on virallisesti kiistänyt suoran sotilaallisen osallisuutensa. Mutta Yhdysvaltain julkisuuslakien perusteella esiin saatujen asiakirjojen mukaan Yhdysvaltain tiedustelu tiesi, että Pakistanin puolisotilaalliset rajajoukot operoivat talebanien rinnalla Afganistanissa.
Kun Taleban 1996 nousi valtaan Kabulissa, Pakistan tunnusti hallituksen.
ISI:n ja talebanien suhde ei ollut särmätön. Osa ISI:n väestä kannatti talebaneja ääri-islamistisina aateveljinä. Mutta osa taas näki talebaneissa vain välinearvon vakaan, Pakistanille myötämielisen puskurivaltion luojana Pakistanin ja Iranin väliin.
Käenpoikaset kasvoivat. ISI:n ruokkimat rajaseutujen talebanit uhkaavat nykyään jo Pakistanin itsensä vakautta.
Yhdysvaltain rooli 1990-luvun puolivälin tapahtumissa on kiistanalaisempi. Ainakaan aluksi Yhdysvallat ei ilmeisesti pannut pahakseen talebaneja vakauttavana ja Iranin-vastaisena voimana.
Osama bin Laden puolestaan joutui 1996 karkotetuksi Sudanista. Hän siirtyi lähimpine miehineen Afganistaniin ja sai turvapaikan talebanien suojeluksessa.
Intia ja ydinase
ISI:llä on tietysti ollut sormensa pelissä muuallakin kuin Afganistanissa. Tärkein on perivihollinen Intia. Erityisen aktiivinen ISI on ollut kiistellyssä Kashmirissa, jossa se on varustanut Intiaa vastustavia sissiliikkeitä. Viimeksi ISI:iä on epäilty osallisuudesta Mumbain terrori-iskuihin vuonna 2008.
Toinen ISI:lle tärkeä hanke on ollut Pakistanin ydinase. Vuonna 2004 Pakistan joutui myöntämään, että Pakistanista oli myös levinnyt ydinaseteknologiaa muun muassa Libyaan ja Pohjois-Koreaan.
Pakistan valitsi niin sanotun ”amatöörien puuhastelua” -linjan ja pani kaiken maan ydinohjelman kehittäjän Abdul Qadeer Khanin syyksi.
Yhdysvallat oli uskovinaan yhden miehen pyörittäneen koko basaaria. Khanin rangaistus ei ollut kovin ankara, kotiaresti. Siitäkin hänet vapautettiin jo helmikuussa 2009.
Kaksilla korteilla
Neuvostoliiton lähdettyä Afganistanista Yhdysvaltain kiinnostus väheni. Talousapu Pakistanille pieneni 1990-luvulla jyrkästi. 1993 Pakistan oli jopa kotvan terrorismia tukevien maiden listalla Kashmirin vuoksi.
ISI:ssä monia katkeroitti, että Yhdysvallat näytti välittävän Pakistanista vain silloin, kun se tarvitsi sitä.
Kaikki muuttui 11.9.2001. Osama oli Afganistanissa, Pakistan tuki Afganistanin taleban-hallintoa. Yhdysvaltain kerrotaan varsin suorasukaiseen tapaan kehottaneen Pakistania valitsemaan puolensa.
Vuonna 1999 vallan kaapannut Pervez Musharrafin sotilashallitus ymmärsi oman parhaansa ja kääntyi talebaneja vastaan. Talousapu Yhdysvalloista hyppäsi ylöspäin.
Pakistan on kymmenen vuoden aikana pidättänyt yli 700 al-Qaida-epäiltyä ja luovuttanut amerikkalaisille muun muassa WTC-iskujen pääsuunnittelijaksi epäillyn Khalid Sheikh Mohammedin.
Silti ISI:n, tai ainakin osan siitä, on koko ajan epäilty pelanneen kaksilla korteilla. Vain muutama viikko sitten Yhdysvaltain asevoimien komentaja Mike Mullen valitti Pakistanissa vieraillessaan, että ISI tukee talebanien riveissä sotivaa al-Qaidan yhteistyökumppania, Haqqani-verkostoa.
ISI:n epäillään useissa tapauksissa varoittaneen Yhdysvaltain suunnittelemien iskujen kohteita Pakistanin ja Afganistanin rajaseudulla.
Ei siis ihme, ettei Yhdysvallat etukäteen kertonut Pakistanille mitään viime sunnuntain operaatiosta Abbotabadissa.