Viikonloppuna päättynyt Lontoon shakkiklassikko -turnaus oli tasokas ja tasainen. ”Se on tasasta, sen näkee Masasta” -hokema kuului ainakin joskus suomalaiseen pikapelikulttuuriin ja kuvaa hyvin Lontoon turnausta: 77,8 prosenttia peleistä päättyi remissiin. Mistään lyhyistä suurmestaritasureista ei ollut kuitenkaan kyse vaan tarkkuudesta, ja avausvalinnoista.
Lontoossa vuonna 2000 pelatussa MM-ottelussa Garri kasparov – Vladimir Kramnik jälkimmäinen käytti espanjalaisen puolustuksen Berliinin muunnelmaa pääaseenaan mustilla vieden Kasparovilta mestaruuden. Siksi tehokas tämä mustan – nopeasti daamit vaihtava – pelitapa on, että samaa muunnelmaa käytetään yhä eli mustan pelitapaa ei ole kumottu.
Lontoon turnauksen tasaisuutta kuvaa myös se, että kuusi pelaajaa kymmenestä pelasi häviöttömän turnauksen. Ex -maailmanmestarit Anand ja Topalov seuranaan Hikaru Nakamura kuuluivat turnauksen ”maksumiehiin”.
Magnus Carlsenin vuosi ei ole ollut helppo, tuloksellisesti. Häntä pelätään nyt vähemmän ja joitain Carlsenin tuoreita pelejä zoomatessa tulee mieleen eräänlainen ”tyyliharjoittelu” eli MC harjoittelee pelatessaan? Jos näin, aikamoista luksusta!
5,.5 pisteeseen yhdeksästä pääsivät Carlsenin ohella Maxime Vachier-Lagrave ja Anish Giri. Sääntöjen mukaan heikompien vertailulukujen omaavat Vachier-Lagrave ja Giri pelasivat ensin kahden pelin nopean ottelun, joka päättyi tasan. Sitä seuranneen tulos tai ulos -pikapelin voitti Vachier-Lagrave.
Magnus Carlsen voitti tie break -finaalin helpohkosti kuten loppujen lopuksi Grand Chess Tourinkin, vaikka ensimmäinen turnaus keväällä Stavangerissa menikin pieleen. Suuren pelaajan merkki on venymiskyky, itseään laiskaksi kehuva Carlsen osoitti tätä Lontoossa voittaen lopputurnauksen tärkeät pelit Nakamuraa Ja Alexander Grizukia vastaan. Carlsen vuosimallia 2015 on yhä ylivoimainen, muttei voittamaton.
uutiskirje 
