Paljon hehkutetuista kaikkien aikojen arvokisakarsinnoista tuli loppujen lopuksi kaikkien aikojen taaperrus, mutta onneksi suomifutiksessa on tänä sesonkina riittänyt muuten mielenkiintoa. SJK:n voitonjuhliin päättynyt liigakausi oli nimittäin jännittävin ja mielenkiintoisin naismuistiin, ja mestaruuskin ratkesi vasta aivan viime minuuteilla.
Kaikilla dynastioilla on yksi yhteinen ominaisuus: ne loppuvat. Helsingin Jalkapalloklubin kuusi kautta kestänyt mestaruusputki tuli vihdoin päätökseensä, kun seinäjokisten lisäksi myös RoPS kiilasi sarjataulukossa ohi ja pokkasi hopeiset mitalit. HJK:n valtakauteen on ehtinyt jo niin tottua, että muista mestareista tuntuu olevan ikuisuus – tuolloin elettiin aikaa, jolloin eräänkin toverin sanoin: ”Juhana Vartiainen oli vielä vasemmistolainen ja ajateltiin, ettei finanssikriisi koske Suomea”.
Miten noin hyvä joukkue voi olla sarjassa jumbona?
Seinäjokisten nousua mestaruuskamppailuun on toki osattu jo odottaa, sen verran määrätietoista työtä menestyksen eteen lakeuksilla on viime vuosina tehty, mutta Rovaniemen menestys lienee lyönyt useimmat ällikällä. Kun vielä RoPSin tehohyökkääjä Aleksandr Kokko varmisti viimeisen ottelun hattutempullaan maalikuninkuuden, voi pohjoisen poikien kautta pitää fantastisena. Ja kun PS Kemi nousee ensi kaudeksi liigaan, nähdään tulevana suvena meheviä Pohjois-Suomen derbyjä.
Ja jos oli liigan mestaruustaisto jännittävä, samaa voi sanoa putoamiskamppailusta. Ounastelin keväällä, että kabinettivääntöjen seurauksena sarjaan nousseilla joukkueilla voi olla tiukka paikka taistelussa hissiliikettä vastaan, mutta olin tässä(kin) väärässä. Ilves säilytti paikkansa komeasti, ja KTP päätyi kaksiosaiseen liigakarsintaan, jonka tulos on vielä tätä kirjoitettaessa täysin avoin ensimmäisen osaottelun PK-35:ta vastaan päätyttyä maalittomana. (Liigakarsintojen paluulle on muuten syytä nostaa vielä kerran littipeukku, toivottavasti palasivat jäädäkseen.)
Liiga oli myös tasoltaan tasaisempi kuin aikoihin, mistä kertoo kaiken SJK:n Mehmet Hetemaj’n päätöskierroksen Jaro-ottelun jälkeinen lausunto. Mies ihmetteli aidosti, miten noin hyvä joukkue voi olla sarjassa jumbona…
Päättynyttä liigakautta on helppo pitää erittäin onnistuneena monestakin syystä. Edellä mainittujen syiden lisäksi – ja osin niistä johtuen – liigan katsojakeskiarvo nousi huimasti. Yleisömäärää nostivat suuresti perinteikkäät nousijajoukkueet HIFK ja Ilves, jotka vetivät omille kotistadioneilleen keskimäärin yli 3 000 katsojaa per matsi.
Myös kannattajakulttuuri otti jälleen askeleen eteenpäin, ja kauden aikana nähtiin lukuisia komeita tifoja. Vieraspeleihin matkailukin näyttäisi pakaratuntumalla olevan lisääntymässä, sen verran paljon porukkaa saivat monet joukkueet liikkeelle.
Kasvanut kiinnostus kotimaiseen liigafutikseen näkyi myös palstamillimetreinä ja ruutuaikana. Erityinen hatunnosto täytyy antaa Yleisradiol-le, jonka Futiskierros-formaatti televisiossa toimi ennakkostudioineen ja asiantuntijavieraineen loistavasti. Lähetyksissä kyettiin myös riittävän nopeasti reagoimaan eri paikkakuntien tilanteisiin, mikä etenkin liigan päätöskierroksella toi seurantaan todellisen urheilujuhlan tuntua ja draamaa.
Ei voi kuin toivoa, ettei yleisön kiinnostus kotimaiseen sarjafutikseen ehdi lopahtaa talvitauon aikana. Näillä spekseillä ensi kaudesta on nimittäin tulossa tosi mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi, että saamme vihdoin uuden joukkueen kokeilemaan siipiään Mestarien liigan karsinnoissa. Niissä karkeloissa pienestä pohjalaisesta uhosta ja itsevarmuudesta tuskin on haittaa.
Viikon vakiorivi koostuu brittifutiksesta. Kohteessa neljä Watford saa vastaansa kotonaan huikeaan vireeseen äityneen West Hamin, joka viime viikolla moukaroi Chelseaa pataan ja sössi lopullisesti vakiorivini. Nyt ei tehdä sitä virhettä, vaan isketään Hammers varmaksi. West Hamin sarjasijoitus top kolmosessa tuskin säilyy kauden loppuun, mutta tässä otatuksessa tasoero on riittävä nostamaan sen selväksi suosikiksi.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 31.10. kello 16.55. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 2(X), 2, 2(X), 1(X), 2(X), 1(X), 1, 2, 1, 1(X), 1.