Viimeinen sana
Vuoden tärkein yhteiskuntapoliittinen keskustelu käydään Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & yhteiskunta -lehden uusimmassa numerossa. Siinä haastateltu professori Markus Jäntti siteeraa erästä nettikeskustelua, jossa valtiovarainministeriön osastopäällikkö kertoo, ettei VM ei tuota vaihtoehtoisia politiikkalaskelmia, koska poliitikot aina valitsisivat sen helpoimman vaihtoehdon.
Haastattelun tehnyt erikoistutkija Heikki Taimio toteaa tähän, että ”sehän on myös virkamiesten vallankäyttöä, että he eivät esitä vaihtoehtoja ja siis esittävät sen ainoan vaihtoehdon”.
Jäntti vastaa: ”Sitä se on minunkin mielestäni. Se on kumileimasintoimintaa.”
Suomessa ei haluta demokratiaa eikä avoimuutta talouspolitiikassa.
Haloo kansanedustajat! Kiinnostaako ketään, että teiltä pimitetään tietoa, koska teidän halutaan hyväksyvän ainoa vaihtoehto?
Valtiovarainministeriön virkamiehillä on järisyttävä valta suomalaisessa talouspolitiikassa. Ykkösrivin ekonomistit päätyvät saman tilastoaineiston pohjalta aivan erilaisiin johtopäätöksiin Suomen talouden ongelmien syistä ja ratkaisuvaihtoehdoista. Olennaista on se, ketä kuunnellaan.
Suomessa kuunnellaan kyseenalaistamatta valtiovarainministeriötä. Keväällä muutama viikko ennen eduskuntavaaleja ministeriö löi pöytään yksiselitteisen arvion siitä, millaista talouspolitiikan linjaa on toteutettava. Alexander Stubbin kaltainen epäitsenäinen ja ehkä epäpäteväkin poliitikko osti luvut sellaisenaan. Kokematon Juha Sipilä nikotteli aluksi, mutta astui hallitusneuvotteluissa ruotuun.
Ja nyt Suomessa siis toteutetaan talouspolitiikkaa, jonka vaihtoehtolaskelmia ja epävarmuuksia johtavat poliitikot eivät edes tunne, koska niitä ei heille kerrota, jotta he eivät valitsisi toisin.
Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas kirjoitti viime viikolla, että ”todellisuudessa politiikka on jo niissä taustaoletuksissa, joiden pohjalta julkisessa keskustelussa heiteltävät suuret ja monesti kansalaisia hirvittävät luvut lasketaan. Mitä enemmän näitä taustaoletuksia pengotaan ja mitä enemmän niille esitetään vaihtoehtoja, sitä demokraattisemmaksi talouspolitiikan tekeminen Suomessa muodostuu ja sitä avoimempaa on yhteiskunnallinen keskustelu”.
Mutta Suomessa ei nimenomaan haluta demokratiaa eikä avoimuutta talouspolitiikassa.
Tässä vapaasti käytettäväksi ja muokattavaksi eduskuntakyselyn pohjat sille, jota kiinnostaa:
Onko hallitus tietoinen, että ilman poliittista vastuuta toimiva valtiovarainministeriö ohjaa poliittisen päätöksenteon johtavien virkamiesten haluamaan suuntaan jättämällä kertomatta laskelmiensa vaihtoehdot?
Onko hallitus tietoinen, että hallitus ei todellisuudessa ole tietoinen siitä, missä mennään?
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että valta Suomessa palaa valtiopäiville kokoontuneelle eduskunnalle Snellmaninkadulta sijaitsevasta ministeriöstä?