Hurriganes tietenkin. Bändin nimi kirjoitettiin alunperin c:llä, mutta kun g-kirjain jytisi Cisse Häkkisen mielestä paremmin, se vaihdettiin.
– Jokaisella bändillähän on se lippulaivalevynsä. Hurriganesilla se oli Roadrunner, Eppu Normaalilla Akun Tehdas ja Dingolla Kerjäläisten Valtakunta, sanoo Hurriganesin alkuperäiskitaristi, Ile Kallio.
Mukaan 16-vuotiaana
Hurriganes (1971-1984) perustettiin osittain Kalevala-yhtyeen raunioista. Henry ”Remu” Aaltonen (synt. 1948) ja Pekka ”Albert”
Järvinen (1950-1991) soittivat tuolloin Lido Salosen perustamassa bändissä. Christer ”Cisse” Häkkinen (1951-1990) liittyi mukaan, koska oli Remun tuntema soittofrendi.
Alkuvaiheessa kitaristina oli 16-vuotias koululainen Ilpo ”Ile” Kallio (synt. 1955).
– Oltiin melkoisia pioneereja. Vanhalla Ford Transitilla kuljettiin keikkareissuilla ja yöllä käytiin niittailemassa keikkajulisteita tolppiin ja ilmoitustauluille.
– Remu bändin johtajana hoki, että tehdään myös ilmaiskeikkoja, niin saadaan nimeä. Niin me saatiinkin, Ile Kallio muistelee.
Vahdinvaihto tuli toukokuussa 1972, kun Albert Järvinen nousi Vanhan Ylioppilastalon lavalle Ganesin uutena kitaristina.
Rock and Roll All Night Long (1973) oli debyyttialbumi. Se räjäytti pankin, keikkakysyntä kasvoi, samoin maine.
Hulluista päivistä 40 vuotta
Vuonna 1974 Tukholman Marcus Music-studiossa taltioitu Roadrunner myi hurjasti, ja tänäkin päivänä se on Hurriganesin ehdoton klassikko.
Keikkamäärät ja boomi kasvoivat entisestään. Ile Kallio palasi takaisin bändiin 20-vuotiaana.
Näistä levyistä mainittakoon vuonna 1976 julkaistu Hot Wheels. Bändi oli tiukassa soittokunnossa, vaikka Ile oli monessa mielessä erilainen kitaristi kuin Albert.
– Hot Wheels rakentui pitkälti kitarariffeistäni, Ile Kallio sanoo.
Uusi soundi viritysäänestä
Vuonna 1979 Järvinen palasi takaisin Hurriganesiin. Samana vuonna ilmestynyt Jailbird oli laimea pitkäsoitto.
Uusi vaihde kuitenkin löytyi vuosikymmenen vaihduttua, kun biisien tuottajaksi saatiin Pave Maijanen. Nokka suunnattiin kohti Tukholmaa ja Abban hienoa studiota.
10/80-albumista tuli toinen klassikko ja uusi menestys.
– Oli lähdetty koko jengi happikävelylle keskustaan, ja yhtäkkiä Remu huudahti: ”Hei, mikä toi soundi on? Mä haluun sen meidän levylle”. Se oli orkesterin viritysääni, joka kantautui korviimme. Niin se käytettiin Made In Sweden -aloitusbiisissä, Maijanen valottaa.
Kolmas paluu Ganesiin
Hurriganesin kolmas kitaristi Janne Louhivuori (synt.1954) asettui bändiin hurjalla vauhdilla. Järvinen sai luvan jälleen väistyä.
Louhivuoren aikana julkaistiin kaksi pitkäsoittoa. Hän muistelee, että parhaimmillaan Hurriganes oli suvereeni ammattibändi. Kaikki toimivat ammattimaisesti eikä keikoilta myöhästelty.
Ile Kallio palasi jälleen riveihin. Hurriganes julkaisi vielä albumin Seven Days and Seven Nights (1983) ja viimeisenä Ep-levyn ja musiikkivideon Hurrigames (1984).
Oli jäähyväisten aika. Tosin Hurriganes teki vielä hetkellisen comebackin ja yhden live-levyn.
Sittemmin Remu Aaltonen on tehnyt eri kokoonpanoilla nostalgiakeikkoja ja julkaissut muutaman Ganes-painotteisen albumin.
Ile Kallion uusi 8-miehinen bändi Ile Kallio Bigh Rock Band julkaisi maaliskuussa Shook Up! -debyyttialbuminsa. Levyllä ja keikoilla kuullaan myös Hurriganes-klassikoita. Kolmella puhaltajalla varustettu bändi jyrää innolla pian 60-vuotiaan maestron kunniaksi.
Kuva: Pale Saarisen arkisto