Lama jatkuu, pakolaiskriisi pahenee, hallitus uhkaa lisäleikkauksilla. Lohduttominta tässä ajassa on näköalattomuus ja vaihtoehdottomuus. Talouskuripolitiikan iltasatua on luettu kansallemme nyt niin pitkään, että Suomessa voidaan ilmeisesti keventää suurituloisten verotusta ja ottaa enemmän pienituloisilta eläkeläisiltä ilman levottomuuksia. Luovaa innovatiivisuutta peräänkuulutetaan, mutta koulutuksesta leikataan ja innovatiivisuuden mahdollistavaa päivähoitojärjestelmää kuristetaan entisestään.
Vastavoimia tarvitaan enemmän kuin koskaan, ja me olemme sellainen. Tällaisena aikana tarvitaan vahvaa uskoa siihen että toisenlainen politiikka on mahdollista. Vaihtoehtoiset argumentit meillä jo on, mutta kuinka on niiden esiin tuomisen laita?
Lama-aikana kansakuntien köyhät nostetaan taistelemaan toisiaan vastaan.
Ensimmäinen askel on uskoa omaan tekemiseensä. Voimasuhteista ei kannata ahdistua. Euroopan parlamentissa olen nähnyt, että jopa yhden naisen delegaatiolla voi saada paljon aikaan. Eduskunnassa meillä on 12 työteliästä kansanedustajaa ja entistäkin ehompi tiimikanslia heidän tukenaan. Annetaan omalle ryhmälle taustatukea: tsempataan jaksamaan, pidetään huolta ruohonjuuritason toiminnasta ja aktiivisesta verkostoitumisesta. Kansanedustaja tarvitsee työnsä tekemiseen kansaa myös vaalien välissä.
Laitetaan myös kuntoon vasemmiston järjestöorganisaatio. Rahapula on nyt pakottanut trimmaamaan, mutta olemmeko pohtineet mihin jäljellä oleva koneisto tähtää ja mihin se pystyy, mitä siltä voidaan edellyttää? Mitä toivomme paikallisilta toimijoilta, ovatko odotukset realistisia? Mikä on puolueen johdon rooli ja miten muovautuu puoluesihteerin työnkuva? Siinä paljon avoimia kysymyksiä lähiaikojen ja syksyn kokouksiin ja tapaamisiin.
Se, miltä näytämme ulospäin, ei ole merkityksetöntä. Hyvä fiilis, yhtenäiset rivit ja positiivinen tekemisen meininki ovat politiikassa menestymisen kannalta tärkeää – katsokaa vihreiden ja toisaalta demarien galluplukemia!
Isoin haaste vasemmistolle on yhteiskunnallisen keskustelun haltuunotto. Kevään ja kesän aikana vasemmisto on marginalisoitu tehokkaasti, ja uusliberaalin talouspolitiikan valtakoneisto näytti Kreikan kriisin aikana valtansa. Kuitenkin jopa IMF:n omat asiantuntijat ovat todenneet kuripolitiikan epäonnistuneeksi ja toimimattomaksi tilanteessa, jossa talouden kasvu ja työllisyyden vahvistaminen olisivat kovasti tarpeen.
Lama-aikana kansakuntien köyhät nostetaan taistelemaan toisiaan vastaan, ja samaan aikaan isot rosvot saavat rauhassa pistää tuhansia miljardeja veronmaksajien rahoja taskuihinsa, kun verotuksen porsaanreiät jäävät tukkimatta ja veroparatiisit saavat kukkia.
Siksi lamaantuminen on vaarallista. Kun maailma ympärillämme on murroksessa, on aika toimia.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.