Viimeinen sana
Ei tullut yhteiskuntasopimusta. Mutta oliko edes tarkoitus? Vetikö tuleva pääministeri Juha Sipilä teatteriesityksen Kusessa ollaan saadakseen syntipukin tuleville leikkauksille? Siltä näyttää.
”Käytyjen neuvottelujen perusteella minulla ei ole edellytyksiä jättää sellaista sopimusehdotusta, joka täyttäisi yhteiskuntasopimukselle asettamani vaatimukset”, Sipilä kirjoitti keskiviikkona kello 21.01.
Kuten viime Viikkolehdessä kerrottiin, Sipilän asettamat vaatimukset olivat mysteeri ainakin ay-liikkeelle. Ja kuten tässä Viikkolehdessä arvioidaan, tavoite viiden prosentin tuottavuusloikasta oli höttöä, joka työajan pidennyksineen olisi lisännyt merkittävästi työttömyyttä.
EK tiesi itsekin vaativansa mahdottomia.
Lisäksi kaikki, myös Sipilä, ymmärtävät, ettei vajaassa kahdessa viikossa viedä läpi sellaisia uudistuksia, joista järjestöt ovat ilman tulosta neuvotelleet vuosikausia.
Työnantajien EK tiesi itsekin vaativansa mahdottomia esittäessään sadan tunnin lisäystä vuotuiseen työaikaan. Juuri tämä asenne herättää epäilyn, ettei neuvotteluja käyty aidosti tulokseen pyrkien, vaan kyseessä oli sopimusteatteri, jolla todistettiin, ettei ay-liikkeen joustamattomuuden takia ole muuta mahdollisuutta kuin isot leikkaukset.
STT kertoi torstaina nähneensä sopimusluonnoksen. Sen mukaan työehtojen heikentämisen vastapainoksi elinkeinoelämän johto olisi sitoutunut johdon palkkakehitystä koskevalla vetoomuksella tukemaan kohtuullisuutta ja myönteistä ilmapiiriä työpaikoilla.
Siis olisivat oikein vedonneet yritysjohtajiin, että voisitteko ahnehtia vähemmän!
Työajan pidentämisen lisäksi sopimusluonnoksen heikennykseksi voidaan lukea se, että koeaika olisi pidennetty kuuteen kuukauteen. EK ei suostunut edes siihen, että koeajan purkamisen perusteluista pitää antaa kirjallinen perustelu.
– Olen pettynyt suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan, hurskasteli EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies keskiviikkoiltana.
– Talouden ongelmat eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Nyt järjestöt vain sysäävät lisää vastuuta tulevalle hallitukselle. Neuvottelujen kariutuminen kasvattaa väistämättä edessä olevia säästöpaineita.
Tämä saattaa olla koko hämäräksi jääneen harjoituksen varsinainen tarkoitus. Sipilä ja EK pääsivät osoittamaan, ettei kolmikannassa synny tuloksia, koska ay-liike ei ymmärrä realiteetteja eikä jousta. Kaiken lisäksi ay-liike jäi omassa viestinnässään taas kerran työnantajien jalkoihin.
Vielä vaalikampanjassa keskusta paljoksui valtiovarainministeriön virkamiesten esitystä yhteensä kuuden miljardin leikkauksista. Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua Sipilä on puhunut kymmenestä miljardista.