Karheita tarinoita osa 13
Kunta- ja soteuudistuksesta voimme todeta raamatullisesti, että alussa oli poliittis-taloudellinen sana yhdessä sanallis-talouspoliittisen sadun kanssa, ja tuo sana ilmeni uusina käsitteinä, kuten vaikuttavuus, tuottavuus, innovaatiot, resurssit, tulostavoitteet ja aito kilpailu. Näillä käsitteillä korvattiin hyvinvointivaltion perinteiset arvot ja tavoitteet, kuten lohtu, hoiva, myötätunto ja tasa-arvo.
Holkerin hallitus sanoi: Tulkoon valkeus julkishallintoon ja koko julkiselle sektorille. Ja katso, Holkerin hallitus erotti tilaajan ja tuottajan toisistaan.
Ja hallitus näki, että kilpailu oli hyvä, ja kutsui kilpailun julkisen sektorin rinnalle. Ja hallitus sanoi: Tulkoon kaikki kilpailuttamisen vahvuudet erottamaan hyvän huonosta palvelusta. Ja katso, niin tapahtui, potilaasta tuli laadukkaita palveluja vaativa terveystavoitteinen asiakas.
Tuon kaiken hyvän nähtyään hallitus sanoi: Kokoontukoot pääomat julkisella sektorilla yhteen paikkaan niin, että markkinatalouden kaikenlainen hyvyys suunnittelutalouteen verrattuna tulee näkyviin.
Mutta katso, niin ei tapahtunutkaan, vaikka hallituksen mielestä niin olisi kaiken klassisen taloustieteen järjen mukaan pitänyt tapahtua.
n
Ja hallitus sanoi: Kasvakoon vapaan kilpailun myötä pääomat suuriksi ja mahtaviksi kuin Jerikon muuri. Mutta niin ei tapahtunutkaan. Sosialismin käärme, tuo kavalin kaikista politiikan suunnista luikerteli klassisen taloustieteen veroparatiisiin ja kuiskutteli kuntalaisille: Onko joku todella sanonut, että vapaa markkinatalous ratkaisee kaikki julkisen sektorin ongelmat?
Silloin kuntalaiset vastasivat: Me saamme käyttää kaikkia muita palveluja, mutta emme julkisia.
Silloin sosialismin kavala käärme sanoi kuntalaisille: Hallitus tietää, että sinä päivänä, kun taas alatte käyttää julkisia palveluja, aukenevat teidän silmänne ja tulette taas tietämään ja näkemään julkisien palvelujen edullisuuden ja laadukkuuden yksityisiin palveluihin verrattuna.
Ja katso, kuntalaiset näkivät, että julkisilla varoilla järjestetyt palvelut olivat todellakin yksityisiä palveluita huomattavasti edullisempia, laadukkaampia sekä ihmisläheisempiä. Silloin aukenivat kuntalaiset silmät, ja he huomasivat tulleensa kunta- ja soteuudistuksessa huijatuiksi.
Silloin kuntalaiset liittoutuivat jälleen yhteen hajottaen väkisin kasaan kyhätyt kuntaliitokset ja soteyhtymät ja palauttivat järjestyksen, ja näkivät, että se oli hyvä.
Mutta hallitus ei luovuttanut. Se kokosi voimansa veroparatiisisaarellaan ja palasi levänneenä ja virkistyneenä aloittamaan kunta- ja soteuudistuksensa alusta. Herättääkseen kuntalaisten mielenkiinnon hallitus päätti käyttää entistä epämääräisempiä mutta houkuttelevimpia käsitteitä.
Hallitus sanoi: Kuntalaiset, ettekö huomaa, että teitä on vedetty nenästä. Ettekö huomaa, että laatu tarkoittaa toiminnan laadun avulla jatkuvasti kilpailukykyisenä pysymistä muuttuvissa olosuhteissa. Ja tätä julkisen sektorin tarjoamat palvelut eivät pysty takaamaan, koska sieltä puuttuu kilpailu.
Kuntalaiset! Te tulette näkemään, että teidät on tuomittu elämään sairausarvauskeskusten toistuvien puutteiden ja epäonnistumisten kierteessä niin kauan kuin julkiselle sektorille ei palautetta tervettä, aitoa kilpailua.
Mikäli palveluja ei hajauteta ja yksityistetä, niin kauan julkisen sektorin byrokraatit heittelevät vastuun palloa virastolta toiselle ettekä te ASIAKKAINA saa yksilöllisiä palveluja. Ettekö te huomaa, että julkinen valta pakottaa teidät käyttämään pelkkiä peruspalveluita, vaikka yksityinen sektori räätälöisi teille persoonalliset ja yksilölliset hoito-ohjelmat, vaikka teitä ei mikään varsinaisesti vaivaisikaan.
Aikansa tätä kuunneltuaan kuntalaiset vastasivat: Sen minkä kuntalaisten yhteistahto on yhdistänyt, sitä älkööt helppoheikkikonsultit ja hurahuhhahheiprojektipäälliköt erottako. Ja hosumalla ei tule kuin kusipäitä mukuloita.
Sen pituinen se.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.