Shakkivuoden ensimmäinen nk. superturnaus pelattiin Wijk aan Zeessä tammikuussa. Tämä Steel -turnauksena nyt tunnettu kilpailu pelattiin ensi kertaa jo 1930 -luvulla. Nykymuotoisessa turnauksessa on A -ryhmä, jossa pelaavat huiput ja B- eli haastajaryhmä, jonka voittaja – tänä vuonna vasta 15 -vuotias kiinalainen Wu Yi – saa palkinnoksi osallistumisoikeuden seuraavan vuoden A -ryhmään.
Wijk aan Zee oli maailmanmestari Magnus Carlsenille ensikoitos MM -ottelun jälkeen. Carlsen oli turnauksen ehdoton suosikki, mutta myös haastajilta, lähinnä ELO -kakkoselta Italian Fabiano Carunalta ja moninkertaiselta ”wijk aan zeen voittajalta” Levon Aronianilta odotettiin paljon. Nykyshakissa tuntuu olevan vaihe, jossa Carlsen tulee ensin, muut vähän jäljessä.
Tosin Carlsen on ”tahmea aloittaja” turnauksissa. Wijk aan Zeessä hän pelasi ensin kaksi tasapeliä, hävisi 3. kierroksella Wojtaszek Radoslaville, joka oli mukana Vishy Anandin MM -ottelutiimissä ja oli erittäin hyvin varustautunut juuri Carlsenia vastaan.
Maailmanmestari väänsi Wijk aan Zeessä tuttuun tapaansa pitkiä loppupelejä voitokseen, mutta yhdessä asiassa hän tuntuu olevan muita edellä: Carlsen muuttaa kuivan aseman viljavaksi, hedelmälliseksi usein muutamassa siirrossa. Viileitä ja kauniita metamorfooseja shakkipöydällä, näitä Carlsen parhaillaan tarjoaa.
Carlsenin haastajista Fabio Caruana epäonnistui, mutta nelikko Maxime Vachier-Lagrave, Anish Giri, Wesley So ja Ding Liren onnistuivat turnauksessaan hyvin saavuttaen kukin 8,5 pistettä 13:sta.
Carlsenin 9 pistettä riittivät jakamattomaan ykkössijaan. Lopputulos kuvaa nykyshakin voimasuhteita: kaikki pelasivat vahvasti, mutta vielä vähän vahvemmin väänsi Carlsen.
uutiskirje 