Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin ja kokoomusnuorten puheenjohtajan Susanna Kosken Punavihreä sinivalkoinen – keskustelukirjeitä -kirja julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 23. lokakuuta. Siinä poliitikot esittelevät yhteiskunnallisia näkemyksiään kirjeenvaihdon muodossa.
Paitsi nuorisojärjestön johtaja, Andersson on myös Turun kaupunginvaltuutettu ja vasemmiston varakansanedustaja Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Hän on erikoistunut talous-, työmarkkina- ja sosiaalipoliittisiin kysymyksiin. Koski puolestaan on Vaasan kaupunginvaltuutettu, joka on työskennellyt erilaisissa myynti- ja markkinointitehtävissä muun muassa pankki- ja rahoitusalalla.
Poliitikkojen taustat tulivat hyvin esiin myös viimeviikkoisessa julkistamistilaisuudessa. Andersson perusteli näkemyksiään pitkälti erikoistumisalojensa tutkimustiedolla, Koski kokemuksillaan työtehtävissään.
Meillä on esimerkiksi täysin eri käsitykset siitä, mitä kapitalismi on.
Verotus ja tuloerot
Samaa mieltä Andersson ja Koski olivat siitä, että verotuksen soisi olevan selkeää ja yksinkertaista ja ettei se sitä nykyisellään ole.
– Ensinnäkin on huolehdittava siitä, että verotuloja on tarpeeksi ja toisekseen siitä, että kaikkien tulojen verotus on progressiivista. Eriytetty pääomaverotus on purettava, aloitti Andersson.
Koski ilmoitti kannattavansa tasaveroa, jota kutsui itse suhteelliseksi verotukseksi. Hänen mielestään progressiivisuuden oikeudenmukaisuutta on vaikea perustella.
– Tulojen tasaaminen tuntuu olevan vasemmistolla itsetarkoituksellista, itse en sitä kannata.
– Samalla tavalla minä voisin sanoa, että kokoomus haluaa itsetarkoituksella kasvattaa eriarvoisuutta, miltä se vaikuttaakin, vaikka meillä on jo nyt ongelmia jyrkästä luokkarakenteesta, vastasi Andersson.
– Tuloerot ovat väistämättömiä koulutuksen, työnteon ja yrittämisen myötä, katsoi Koski ja jatkoi tutulla kakkuvertauksella.
– Yhä useampi on syömässä yhteistä kakkua, mutta yhä harvempi joutuu osallistumaan sen kasvattamiseen.
Kosken mukaan työllisyyden nosto olisi sen vuoksi tärkeää. Andersson sanoi olevansa samaa mieltä tavoitteesta, mutta täysin eri mieltä keinoista.
– Kokoomuksen patenttiratkaisu on aina ollut ”työllistämisen byrokratian” purkaminen työllistämisen kustannuksia leikkaamalla. Sitä on yritetty muun muassa Ruotsissa huonoin tuloksin. Lisäksi se vähentää verotuloja.
Naiseus ja feminismi
Kun keskustelun vetäjä ottaa puheeksi kirjan kirjoittajien iän ja sukupuolen, toteaa Andersson jo hieman kyllästyneensä keskustelemaan niistä. Hänen mukaansa on turhauttavaa joutua aina vastaamaan samoihin kysymyksiin, kun voitaisiin puhua kulloinkin puheena olevista asioista.
– Tuntuu, että sillä tavalla naiseutan itseni. Politiikassa naisena oleminen näkyy juuri henkilöitymisessä. Tämäkin väittely on henkilöitynyt, Andersson huomauttaa ja toteaa, ettei vastaavaa nähty silloin, kun molempien nuorisojärjestöjen puheenjohtajat olivat miehiä.
– Muuten se näkyy esimerkiksi siinä, että ulkonäköä kommentoidaan, mitä pidän täysin asiattomana.
– En oikein ymmärrä, miten nuoreus ja naiseus olisivat negatiivisia asioita, hämmästeli puolestaan Koski.
Hän lisäsi, ettei kannata esimerkiksi naiskiintiöitä.
– Varmasti jokainen merkittävään asemaan päässyt nainen haluaa sanoa päässeensä siihen omilla ansioillaan, eikä osana kiintiötä.
– Ei se sitä tarkoita, huomautti Andersson, jolla oli hyviä kokemuksia siitä, että ryhmässä työskentelee suunnilleen saman verran miehiä ja naisia.
– Silloin sukupuoleen kiinnitetään vähemmän huomiota. Kiintiöinti on tarpeellista, koska rakenteet muuttuvat hitaasti. Tuskin siinä, ettei pörssiyhtiöiden hallituksissa ole juurikaan naisia, on kyse siitä, ettei meillä olisi päteviä naisjohtajia, Andersson jatkoi.
Hän tivasi Koskelta, mitä tasa-arvo sitten kokoomukselle tarkoittaa, jos se käytännössä vastustaa sitä lisääviä toimenpiteitä.
– Jos teillä on joitain muita ratkaisuja, kuulisin niistä mielelläni. Tämä juuri on politiikan ydintä.
Työntekijät ja teettäjät
Mitä tulee vastakkainasetteluun työntekijän ja omistajan välillä, Koski ei sellaista näe.
– Ei ole ristiriitaa työntekijän ja työnantajan välillä, kumpikaan ei pärjää ilman toista.
Andersson oli odotetusti tyystin eri linjoilla.
– Se on aivan perusjännite. Totta kai työntekijät haluavat maksimoida oman siivunsa tekemästään arvonlisäyksestä. Minulle tämä vastakkainasettelu ei ole mielipidekysymys, vaan aivan konkreettista todellisuutta.
Koski vetoaa siihen, ettei työntekijälle voi maksaa palkkaa enempää kuin tämä tuottaa.
– Työn tuottavuus on koko ajan noussut, tulonjaossa se ei laajasti katsottuna ole näkynyt – joitain taantumia lukuun ottamatta, vastasi Andersson.
Kosken mielestä vasemmiston käsitys työnantajista on omituinen.
– Minulla ei ole koskaan ollut ikäviä pomoja. Miksi kukaan työnantaja haluaisi olla ikävä työntekijälle, josta hän hyötyy.
– Ei kysymys olekaan työntekijän ja työnantajan välisestä ristiriidasta, vaan pääoman ja työn välisestä ristiriidasta, Andersson huomautti.
Myös hänen käsityksensä ay-liikkeestä erosi radikaalisti Kosken vastaavasta.
– Ay-liike on yhtä kuin työntekijät, joka vapaaehtoisesti järjestäytyvät. Työntekijöiden yksilöinä ja työnantajan neuvotteluasemat eivät ole toisiinsa verrattavissa.
Koski puolestaan piti ay-liikettä lähinnä ongelmien, jollaisena hän piti työelämän sääntelyä, aiheuttajana.
– Ongelmat on mahdollistettu lainsäädännöllä, sillä päätöksenteko-oikeus on aikoinaan annettu pois. Työmarkkinoiden vapauttaminen on tärkeää. Työntekijä on palkkansa ansainnut, jos näin on, mutta se ei ole itseisarvo.
Andersson sanoi, että nuorten kohdalla esimerkiksi palkka-alea työllisyyden edistäjänä on kokeiltu – jälleen huonoin tuloksin.
Hyvinvointi ja talous
Mitä vastalaitojen poliitikot ajattelevat talouden nykytilasta?
– Tässä on nyt monta vuotta harjoitettu elvytyspolitiikkaa, eikä se toimi, sanoi Koski.
Andersson piti liikuttavana sitä, ettei harjoitetun talouspolitiikan suunnasta olla edes kokoomuksen sisällä yksimielisiä.
– Stubbin mukaan on harjoitettu kiristävää finanssipolitiikkaa. Vaihtoehtona olisi elvytys ja mahdollisesti lainanotto, mutta ei lainanotto ilman elvytystä. Velka samaan aikaan kun kiristetään, missä tilanteessa olemme nyt, on tuhoisaa.
Tässä vaiheessa keskustelun vetäjä kysyi, ottaisiko pääministeri Andersson hallitukseensa työministeriksi Kosken.
– Enpä usko, vastasi Andersson saaden yleisön nauramaan.
– Tuskin mahduttaisiin samaan hallitukseen, vahvisti Koski.
Molemmat olivat samaa mieltä siitä, että sateenkaarihallituksen politiikka on ennakoimatonta. Keskustelun vetäjä tiedusteli, olivatko he samaa mieltä mistään muista asioista.
– Oi, monestakin, huudahti Koski.
Andersson ei ollut samaa mieltä samaa mieltä olosta Kosken kanssa.
– Olimme samaa mieltä vain hyvin pienistä asioista, kuten että solidaarisuusveron nimi on huono. Meillä on esimerkiksi täysin eri käsitykset vaikkapa siitä, mitä kapitalismi on ja onko se sama kuin markkinatalous. Näistä olisin kaivannut enemmän keskustelua, näissä osioissa oli paljon ohipuhumista myös kirjassa.
”Ei kukaan tee tätä yksin”
Lopuksi kysyttiin, mitä poliitikkous ihmiseltä vaatii.
– Aitoa halua ja paloa, ei kukaan tee tätä yksin. Toivon ihmisten ymmärtävän, että kaikkien tv-kasvojen takana on valtavasti porukkaa, sanoi Andersson.
Entä kumpi voitti väittelyn?
– Jos kirjan idea olisi ollut konsensus, en olisi lähtenyt mukaan. Kirjan idea on mielestäni siinä, että tuodaan vasemmiston ja oikeiston erot esiin, monella ei ole niistä mitään käsitystä. Ei tietenkään kumpikaan meistä ole sitä mieltä, että toinen voitti, totesi Andersson.
– Kuten kirjakin loppuu, elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin oikeassaoleminen. Mutta kirjoitusprosessi opetti minulle parempaa argumentaatiota, arvioi puolestaan Koski.
– Talous on poliittista, siinä ei ole välttämättömyyksiä, painotti Andersson vielä lopuksi.
Andersson, Li & Koski, Susanna: Punavihreä sinivalkoinen – keskustelukirjeitä. Minerva Kustannus 2014. 372 sivua.