Keinutuolifilosofiaa osa 12
Erään teologisen tulkinnan mukaan Jumala rakkauden jumalana pelastaa ihmiset itseltään rankaisevana jumalana. Tässä sitä onkin pähkinää purtavaksi seuraavaa suurta kirkkopyhää odotellessa.
Jumala siis kasaa tielleni esteitä ja vaikeuksia kurittamalla ja rankaisemalla minua, jotta minä pelastuisin itseltäni. Omia ominaisuuksiaan Jumala ei paljasta vaan tyytyy toteamaan: Minä olen se joka minä olen ikuisesta ikuiseen.
Mooseksen ”keksimä” Jumalan ajatus kulkee minun itseni kannalta jotenkin näin: Jumala loi minut ihmiseksi, omaksi kuvakseen kysymättä minulta haluanko syntyä ihmiseksi vai pysytellä olemattomana alkeishiukkasena omissa oloissani täydellisen tietämättömyyden tilassa.
Syntymäni jälkeen Jumala ryhtyy ensitöikseen rankaisemaan minua, jotta minä pelastuisin itseltäni sellaisena millaiseksi Hän minut loi, jotta en toteuttaisi Hänen itsensä laatimaa elämäni suunnitelmaa, vaan toimisin toisin mitä Hän kaikkivoipaisuudessaan ja -tietäväisyydessään oli alun perin pääni menoksi suunnitellut.
Minulle itselleni Hän ei anna mahdollisuutta osallistua elämänohjelmani ja -aikatauluni laatimiseen tai suunnitteluun. Edes pientä vinkkiä sen suhteen ei heru. Mistä hän siis minua rankaisee ja miksi? Omista suunnitteluvirheistäänkö?
Ja mitä tarkoittaa Hänen rakkautensa minua kohtaan rankaisevana Jumalana. Miksi Hän minua rakastaisi, jos Hän kerran edeltä käsin jo tietää tarkalleen minkälainen vellihousu minusta kehkeytyy mahdollisista päinvastaisista ponnistuksistani huolimatta, ja minkälaiseksi mesomiseksi elämäni lopulta menee.
Kaikesta huolimatta Hän haluaa näyttää osanottonsa rankaisemalla minua osoittaakseen tätä kautta syvän huolensa ja rakkautensa omaa epäonnistunutta luomustaan kohtaan, josta on koitunut Hänelle eräänlainen ruman lapsen ongelma.
Miksi Luoja sitten laati pääni menoksi sellaisen käsikirjoituksen, että vääjäämättä epäonnistun roolissani, jos Hänellä kerran on kaikkivaltiaan kyvyt luoda täydellisyyttä ja Hän on täynnä pelkkää hyvää tahtoa?
Tähän kynnykseen kompastui jo filosofi Plotinos (205-270 jKr.) ja ensimmäiset teologit.
Hätäpäissään he sahasivat taivaallisen täydellisen totuuden temppelinsä seinään varauloskäynnin, jonka yläpuolella luki: Jumalan täydellisyyteen kuuluu, että hän loi epätäydellisen maailman.
Maailmansuunnitelmaansa toteuttaessaan Jumala voi sivutöinään hoivata ja auttaa ihmissukua, jopa ottaa osaa sen kärsimyksiin, koska hän haluaa vapauttaa ja pelastaa. Teologit loivat Jumalasta eräänlaisen vapaaehtoistyöntekijän, jolle ihmisten paimentaminen oli eräänlainen vapaa-ajanharrastus ja maailma ihmisineen koelaboratorio ja ateljee. Diderot (1713-84) tuskaili: ”Ei koskaan tiedä, mitä taivas tahtoo tai ei ja ehkä se ei tiedä sitä itsekään.”
Miksi Jumala ei näytä minulle elämännäytelmäni käsikirjoitusta eikä kerro salasanaa, vaikka vaatiikin minulta oikeita vuorosanoja? Antoiko Hän minulle järjen, jotta väsyttäisin itseni näillä umpikujakysymyksillä ja Hän itse selviytyisi elämän tietovisassa voittajana eksyttämällä ihmiset kehittelemiinsä ajatusten labyrintteihin.
Jos teatteri- tai elokuvaohjaaja tai työnjohtaja toimisi edellä mainitun Luojan tavoin, olisiko esityksestä tai työnteon lopputuloksesta odotettavissa muuta kuin kaaos, fiasko. Jos matkan järjestäjä panttaisi matkan kohteen ja matkan ohjelmatiedot Luojan tapaan, saisiko hän matkojaan kaupaksi.
Jos avioliitossa jätän kertomatta puolisolleni kaikki aikeeni, tekoni ja tunteeni, kuinka kauan hän luottaa minuun. Jos töissä en hiiskahda mitä milloinkin aion tehdä vai meinaanko edes tehdä mitään, kauanko minulle maksetaan palkkaa.
Kristillinen jumaluus muokattiin niin käsittämättömäksi, että hätäpäissään sitä ruvettiin kutsumaan pyhäksi armoksi. Kenties länsimainen kulttuuri on sotkeutunut näihin kristinuskon luomiin ajatussolmuihin niin tiukasti, että se tukehtuu niihin.
Jos Jumalaa ajattelee hallitsijana, vapahtajana ja pyhänä henkenä samassa persoonassa, niin herää kysymys, koska historian aikana hallitsija on vapaaehtoisesti vapauttanut alamaisensa, jakanut omaisuutensa köyhille ja vielä päälle päätteeksi pyytänyt anteeksi tekojaan ja vääristyneitä asenteitaan ja toimintatapojaan. Eiköhän nämä tarinat kuulu satukirjallisuuden maailmaan.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.