Euroopan unionin keskeisenä poliittisena tavoitteena on ollut rauhan turvaaminen Euroopassa. Taloudellinen yhteistyö voi Euroopan maita ja kansoja lähentäessään olla myös rauhantyötä.
Osa EU-maista kuuluu talous- ja rahaliittoon. Eurokriisi on osoittanut, että yhteinen raha liittää EMU-maat toisiinsa tiiviimmin kuin euron arkkitehdit osasivat odottaa. Se pakottaa EMU-maat ja niiden kansalaiset taloudelliseen yhteisvastuuseen, vaikkei sitä tahdottaisikaan.
Rahaliitto on niin tiivis, että sitä voi pitää EMU-maiden välisenä rahataloudellisena avioliittona. Ihmisten välisessä avioliitossa aviokriisi ei voi koskea vain toista osapuolta. Sama pätee rahataloudelliseen avioliittoon. Nykyisten kriisimaiden ongelmat ovat myös muiden EMU-maiden ongelmia haluttiinpa sitä tai ei.
Rahaliittoa voi pitää EMU-maiden välisenä rahataloudellisena avioliittona.
Kaksi toistensa kanssa naimisiin menevää ihmistä yleensä tiedostaa sen, että avioliittoon kuuluu yhteisvastuu. EMUa luotaessa ei tiedostettu, minkälaiseen yhteisvastuuseen siihen kuuluvat maat sitoutuvat. Tämä voi olla ymmärrettävää, mutta on erikoista, ettei eurokriisi ole avannut silmiä.
Vaikka kriisi on pakottanut kaikki EMU-maat yhteisvastuuseen, pyritään yhteisvastuu kieltämään. Joissakin EMU-maissa poliittiset päättäjät ovat saattaneet jopa ylpeillä sillä, että he ovat onnistuneet pitämään yhteisvastuuseen osallistumisen mahdollisimman pienenä.
Asenne ei osoita tosiasioitten tajua, mutta sille löytyvät hyvät perustelut: EMUun kuuluvat maat ovat – vaikka ovatkin kaikki eurooppalaisia – erilaisia ja myös erillisiä. Lähtökohdat muodostavat huonon perustan yhteisvastuun kehittymiselle.
Yhteinen raha ei kuitenkaan voi toimia ilman yhteisvastuuta. Jos edellytyksiä yhteisvastuulle ei ole, ei ole edellytyksiä rahataloudelliselle avioliitollekaan: yhteisvastuun tiedostaminen on EMUn säilymisen kannalta välttämätöntä.
Keskeinen nykykriisistä saatu opetus kuitenkin on, ettei yhteisvastuun kehittymiselle näytä olevan edellytyksiä. Poliittiset johtajat eivät pidä sen kasvattamista tärkeänä, eikä voida edellyttää kansalaisten näyttävän poliittisille johtajille esimerkkiä.
On pikemminkin käynyt niin, että eurokriisi on asettanut EMU-maiden kansalaisia toisiaan vastaan. Rahataloudellinen avioliitto on lähentänyt heitä liikaa.
Yhteistä rahaa ei tarvita rauhan turvaamisessa Euroopassa. Päinvastoin. Se on liian järeä ase rauhantyössä.
Siksi on hyvä, ettei EU ilman yhteistä rahaa ole muuttunut utopiaksi.
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija.