Psykologi Laura Sokka kutsuu työssään uupuvia mutta väsymystään peitteleviä sinnittelijöiksi. Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksessa työskentelevä Sokka haastatteli työuupuneita tutkimukseensa, joka käsittelee työuupumuksen vaikutuksia aivojen tiedonkäsittelyyn. Tutkimuksesta kertoo Työ Terveys Turvallisuus -lehti tiistaina.
Sokan haastattelemat yli 40 Helsingin kaupungin työntekijää täyttivät työuupuneen kriteerit. He ovat sairaanhoitajia, opettajia, virkamiehiä. Kukaan heistä ei tee yö- eikä kolmivuorotyötä. Eikä heistä juuri kukaan ollut hakenut apua työterveyshuollosta. Monen oireet olivat kehittyneet 2–5 vuoden aikana.
Osalla heistä väsymys on niin syvää, ettei se mene ohi vapaa-ajalla. Joillakuilla pintaan pyrkii kyynisyys: oman työn merkityksellisyys epäilyttää. Pahimmassa vaiheessa ihminen ei enää usko itseensä eikä omaan ammatilliseen osaamiseensa – olo on kuin nollalla.
Joka neljännellä oireita
Sinnittelyä perusteltiin sillä, ettei halua leimautua masentuneeksi mielenterveyspotilaaksi eikä marista työtaakasta, koska työkaverit ovat samassa liemessä. Myös potkut pelottivat.
Myös Tampereen yliopistossa naisten työuupumuksesta ja masennuksesta väitellyt Sanna Rikala on törmännyt sinnittelijöihin. Työterveyshuoltoon mennessään he olivat jo sairastuneet masennukseen.
Työuupumuksen oireita on kuukausittain joka neljännellä, ja vakavan työuupumuksen oireet painavat suomalaisista 2–3 prosenttia.
– Oman uupumuksen tunnistaminen on nykyisin osa ammattitaitoa, sanoo kehittämispäällikkö Anna-Maria Teperi Helsingin kaupungin työterveyskeskuksen kehittämisyksiköstä TTT-lehdessä.
uutiskirje 
