Voiko Yleisradio tulla vahvemmaksi seuraavan kymmenen vuoden aikana suhteessa muihin tajunnanräjäytyskumppaneihinsa. Näitä asioita selviteltiin perjantaina Yleisradion Isossa pajassa Pasilassa. Tilaisuuden järjestivät Yleinen Lehtimiesliitto (YLL), Suomen Sosiaalidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto (SSSL) sekä Keskustan Lehtimiehet.
SSSL:n puheenjohtaja Miriikka Laakkonen totesi, että kymmenen vuotta sitten ei ollut Facebookia eikä Youtubea. Molemmista on tullut kymmenessä vuodessa tärkeitä viestintävälineitä. Google meni kymmenen vuotta sitten pörssiin. Miten googlelasit muuttavat viestintää, kun ihmiset muuttuvat tekijöistä kokijoiksi?
– Enää ei viestintää voi ajatella ilman twitteriä tai blogeja. On mahdotonta sanoa, mitä tapahtuu viestinnässä kymmenen vuoden kuluttua.
Tutkija Marko Ala-Fossi sanoi, ettei olisi uskonut tulevansa kymmenen vuotta sitten Isoon pajaan puhumaan tutkijana Yleisradion tulevaisuudesta ollessaan talossa töissä perustoimittajana.
Ala-Fossin mukaan julkinen palvelu on viestintäpoliittinen järjestely, jonka avulla saavutetaan viestintäpoliittiset tavoitteet.
– Saksassa on suunnitteilla, että televisiomastot laitetaan kiinni ja siirrytään lähetyksissä satelliittiyhteyksiin. Se on halvempaa. Miten se vaikuttaa radiolähetyksiin, on vielä avoin kysymys. Samantapainen tilanne on Norjassa.
– Britit taas ovat investoineet 1,5 miljardia euroa digiradiolähetysverkostoon. Heidän on enää vaikea perääntyä. Analogiset radioluvat ovat voimassa vuoteen 2019 saakka. Kilpailu häiriöttömästä broadcast-mobiililaajakaistasta käy kuumana. Internetin videoliikenne kasvaa huikeasti. Verkossa ei ole julkisilla palveluilla erityissuojaa kuten broadcast-systeemissä.
Innovatiivinen ylemaksu
Ala-Fossi kehui, että Yleisradion ylemaksu on innovatiivisin systeemi Euroopassa, kun lupamaksujärjestelmä on kriisiytynyt. Esimerkiksi Britanniassa kymmenen prosenttia oikeusjutuista liittyy tv-lupamaksujen perintään.
– Britanniassa herätti vuonna 2012 kovan kohun, kun BBC-yhtiö maksoi miljoonan euron palkkion eräälle julkkikselle. Kreikassa lopetettiin koko yleisradiotoiminta. Kysymys kuuluu, annetaanko yleisradioyhtiöille lisärahoitusta vai toteutetaanko karsintaa?
Ala-Fossin mukaan eurokriisin hoito on ollut merkittävä tekijä julkisen palvelun tuhoajana, kuten kaupallisten toimijoiden painostus sekä huonon hallinnon aiheuttamat skandaalitkin. Toisaalta kysytään, pitäisikö kussakin maassa olla yksi iso yleisradioyhtiö vai olisiko parempi, että mukana menossa olisi useimpia pieniä toimijoita?
– Onko ison rahan äänellä kuulutettu kilpailukyvyn ja markkinoinnin korostaminen syrjäyttämässä perinteiset sivistyspyrkimykset kansallisista Yleisradioista? Toiminnallisten haasteiden peruskysymys kuuluu, pitääkö yrittää palvella ihan kaikkia, kun yleisöt ovat pirstaloituneet? Ylen uskollisin yleisö on nykyään vähintään keski-ikäistä.
Google vuotaa 150 miljoonaa mainostuloja
Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen myönsi olleensa kymmenen vuotta sitten paljon varmempi tulevaisuudesta kuin tänä päivänä.
– Digitalisoituminen tuntui silloin itsestään selvältä, nyt ei. Ylen uudistuksilla uuden ylelain avulla on haluttu varmistaa suomalaisen mediamaailman monimuotoisuus.
Kivisen mukaan Pohjoismaissa on yleisradiotoiminnassa kolme yhteistä teemaa. Rahoituksen täytyy varmistaa yhtiön riippumattomuus. Rahoitusjärjestelmän on oltava oikeudenmukainen ja vakaa.
– Vuonna 2012 neljännes suomalaisista kotitalouksista ei enää osallistunut Ylen lupamaksujen maksamiseen, vaikka käytännössä jokaisessa kotitaloudessa on tv-vastaanotin.
Kivinen hahmotteli kymmenen vuoden päästä olevaa mediamaisemaa toteamalla, että tuolloin kaikki ohjelmatuotanto on digitaalista, sähköisesti välitettyä, aina mukana taskussa, laukussa tai matkalla. Siksi 24 prosentin arvonlisävero digipalveluille on ampumista jalkaan.
– Pirstaloituminen ja keskittyminen samaan aikaan on paradoksi, eli kun pienet ja suuret yleisöt eriytyvät. Viime vuonna valui googlen ja facebookin kautta ulkomaille 150 miljoonaa euroa suomalaista mainosrahaa. Summa on kolmen maakuntalehden vuosibudjetti.
Mitä Internet on Ylelle?
Kivisen mukaan tulevaisuudessakin toimittajia tarvitaan, koska paloletkusta ei voi juoda vaan tarvitaan toimittajia annostelemaan hanasta tietoa.
– Ilmaisia lounaita ei ole, siksi tarvitaan julkista rahoitusta. Wikipedia ei ole journalismia, siellä viljellään asenteita. Yleisradiossa ei kannata tehdä keskinkertaisuutta, koska sitä tehdään tarpeeksi ilman muuallakin. Yle panostaa 30 miljoonaa euroa vuodessa draamaan. Onko draaman tekeminen Ylen tehtävä? Entä mikä on Ylen rooli urheilulähetyksissä yhä kaupallisemmissa urheilulajeissa? Mikä on journalismin rooli suhteessa kaupallisiin toimijoihin?
Kivisen mukaan yhä polttavampi kysymys on yleisradiolaissa tarkoitettu yhtäläisin ehdoin.
– Tässä on kysymys muun muassa alueellisesta tasavertaisuudesta, mutta myös siitä, että ihmisillä ei ole samanlaisia laitteita ottaa vastaan Ylen tarjoamia palveluja. Toisaalta ihmisten mielenkiinnon kohteet eroavat hyvinkin jyrkästi toisistaan. Meidän on ratkaistava, mitä Internet merkitsee Ylelle tulevaisuudessa. Onko se ääretön mediavarasto, yhteydenpitoväline tai mitä kaikkea muuta?
Viestinnän Keskusliiton toimitusjohtaja Valtteri Niiranen palautti kuulijat sähköisistä korkeuksista printtimedian pariin toteamalla, että 92 prosenttia suomalaisista lukee viikoittain perinteistä tekstimediaa ja päivittäinkin yli 60 prosenttia. Paperiversioiden levikin väheneminen ei ole vähentänyt lehtien lukemista, eli viesti välittyy välineen muodosta riippumatta. Viime vuonna painettujen lehtien levikki väheni kolme prosenttia. Yksityisestä painetusta mediasta mainostajat rahoittavat noin puolet.
– Tällä hetkellä mainosraha ei vielä seuraa esimerkiksi mainospuhelimista seurattua lehtien lukemista.
Niiranen huomautti, että kuluttajatuotot tulevat digitaalisessa mediassa yhä tärkeämmäksi, kun mainostuotot vähenevät. Eli mainostajien sijaan kuluttajan kukkaroille tunkee yhä useampi median omistaja.
– Tämä kolmen kahdeksikon sääntö, että ihminen tekee työtä kahdeksan tuntia, nukkuu kahdeksan tuntia ja viettää vapaa-aika kahdeksan tuntia menee niin, että tälle kahdeksan tunnin vapaa-ajalle on tyrkyllä yhä enemmän jakajia.
Niiranen näki ongelmana sen, että Suomessa ei ole koordinoitua viestintäpolitiikkaa. Valtionhallinnossa mediaan liittyvistä asioista päättävät useat eri toimijat.