Tuomo Alasoini, Tekesin vastuullinen johtaja, toi tämän ristiriidan esille esitellessään Työelämän Tutkimusyhdistyksen 10-vuotisjuhlassa alan tutkijakunnalle osoitetun kyselyn tuloksia. Kyselyyn näkemyksistä Suomen työelämän olosuhteista vuonna 2025 vastasi runsaat 200 tutkijaa.
Kaikkein kielteisin näkemys hyvinvointivaltion taloudellisten edellytysten säilymisestä oli nuorilla vastaajilla, jotka kuitenkin myös vahvimmin uskoivat työelämän laadun pysyvän ennallaan tai koheneva.
Hyvää ja huonoa kehitystä
Työelämän tutkijat näkevät työelämän tulevaisuudessa hyviä ja huonoja kehityspiirteitä. Yksilöllisyys, toisten kunnioittaminen, rentous, keskustelevuus ja monikulttuurinen kirjavuus lisääntyvät. Hyvät ja huonot työt kuitenkin eriytyvät selvemmin, ja korkeakoulutettujen suhteellinen asema heikkenee.
Alasoini kuvaa vastaajien näkemyksiä hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä mielenkiintoisiksi.
Vain 36 prosenttia vastanneista uskoo, että tuottavuuden kasvu on vuonna 2025 nopeampaa kuin 2010-luvun alussa, jolloin se oli todella hidasta. Aika moni luultavasti uskoo, että kasvu on negatiivista 2025.
Vain kolmasosa uskoo, että työllisyysaste nousisi nykyisestä 69 prosentista 75 prosenttiin ja 45 prosenttia uskoo siihen, että 65-69 –ikäluokan työllisyysaste kaksinkertaistuu 12 prosentista 25:een.
Kolme kehityssuuntaa
Tuomo Alasoini pitää tuottavuuden kasvattamista välttämättömänä hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun edellytyksenä ja arvioi suomalaisen työelämän tulevaisuudelle kolme mahdollista kehityssuuntaa.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa työn tuottavuus lisääntyisi ja työhön osallistuminen säilyisi nykyisellään. Tämä vaihtoehto mahdollistaisi työelämän laadun parantumisen. Samalla suuri työelämän ulkopuolelle jäävien määrä, kuten työttömät, lisäisi yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja heikentäisi Suomen sosiaalista koheesiota.
Toisessa vaihtoehdossa työn tuottavuus säilyisi ennallaan ja työhön osallistuminen lisääntyisi. Tällaisen kehityksen Alasoini näkee johtavan työelämän laadun heikentymiseen.
Parhaimpana vaihtoehtona Tuomo Alasoini pitää työn tuottavuuden ja työhön osallistumisen lisäämistä. Työelämä jakautuisi nykyistä enemmän hyviin ja vähemmin hyviin töihin, mutta yhä useamman mukanaolo estäisi yhteiskunnan eriarvoistumista
– Tämän kehityksen toteutuessa olisi mahdollista säilyttää yhteiskunnallinen tasa-arvo ja myös sosiaalinen koheesio.
Alasoini uskoo tämän vaihtoehdon olevan pitkällä aikavälillä sosiaalisesti, taloudellisesti ja eettisesti kestävä.