Juttu julkaistu 24.1.2014 Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
Helsingin yliopiston eurovaalitilaisuudessa tiistaina puhunut Katri Vallaste muistutti, että käytetyt kielikuvat vaikuttavat voimakkaasti mielikuviin. Ilman kielikuvia ei voi eikä tarvitse ajatella ja kirjoittaa, mutta niihin on hyvä kiinnittää huomiota.
– Jos rikollisuuden kasvusta puhutaan mediassa ”petona”, ihmiset toivovat kovempia otteita. Jos taas puhutaan ”viruksesta”, samat ihmiset esittävät sosiaalisia ratkaisuja.
Euro-kriitikoista puhutaan usein jotain pelkäävinä, mutta todellisuu-dessa kriitikoita pelätään.
Eurovaalit eivät ole poikkeus. EU-kielikuvista ja euroskeptisyydestä väitelleen Vallasteen mukaan unionin yhdentymisestä puhutaan usein junana, mikä johtaa mielikuviin suunnasta, junasta jäämisestä ja vapaamatkustajista.
Suomen mallioppijuuskin on mielikuva, eikä yksin positiivinen. Ihmisten mielipiteet muuttuvat käytetyn kielikuvan mukaan.
Populismille jätetään
paikka auki
Yliopistotutkija Emilia Palonen halusi muistuttaa, että populismista etsitään vastausta varsin kouriintuntuviin ja todellisiin tilanteisiin. Etelä-Euroopan massatyöttömyys ei ole makuasia.
– EU perustettiin eliittiprojektina rauhan ja talouden puolesta. 90-luku näytti, ettei sotaa pystytty pitämään poissa, nyt ei talouden taantumaakaan. Unionin johto esiintyy yleisen ja yhteisen hyvän puolustajana ja odottaa, että sen tahtoa noudatetaan kritiikittä, ylhäältä alas.
Tällaiseen saumaan on populistin helppo iskeä.
– Tosin ongelma populismista tulee vasta sitten, kun se on pelkkää puhdasta populismia.
Uusia avauksia
kaivataan
Unkaria tutkineen Palosen mukaan maassa EU-jäsenyydeltä odotettiin ihmeitä, mutta isoimmat ongelmat tulivat vasta liittymisen jälkeen. Vaikka ongelmien siemenet kylvettiin jo aiemmin, on tämä luonut tilaa populismille.
– Unkarin hallitus esittää kansalle eurokriittisempää kuin todellisuudessa onkaan. Unkari on ollut Suomen kaltainen mallioppilas.
Palonen penäsi puolueilta uusia avauksia populismin sijaan. Ne voisivat liittyä esimerkiksi unionin alueen yhteiseen sosiaaliturvaan.
– Tai entä jos äänestäisimme suoraan europuolueita, emmekä kansallisia? Se voisi olla virkistävää.
Euroteemat kiinnostavat enemmän
Professori Jan Sundbergin mukaan viisi vuotta sitten tuntui vaikealta löytääkään eurovaaliteemoja. Nyt, kun kriisin myötä yhden maan asioista on tullut kaikkien muiden maiden asioita, ei kiinnostus enää ole yhtä laimeaa kuin ennen.
– Siinä kun Bryssel oli ennen poliittinen loppusijoituspaikka, nyt paikoista kisaa useita tämän hetken raskaan sarjan poliitikkoja.
Sundberg ei usko populismin suosion muuttavan parlamentin valtasuhteita radikaalisti. Sen sijaan se tullee vaikuttamaan käsiteltäviin teemoihin. Tässä taas on median rooli merkittävä.
– Soini oli median lellipoika viime vaaleissa, vertaa Sundberg.
Hän uskoo, että Gotlannin ja Katalonian kaltaiset alueet tulevat antamaan vaaleihin oman lisänsä. Niillä voi olla enemmän vaikutusmahdollisuuksia europarlamentissa kuin kansallisvaltiossaan.
– EU:lle tämä ei välttämättä ole paha asia, kansallisvaltioille voi olla.
Kriitikon ei tarvitse
olla rasisti
Akatemiatutkija Hanna Wass toteaa matalan äänestysprosentin olleen eurovaalien ”murheenkryyni” aina.
– Juuri ne, jotka eivät äänestä, suhtautuvat koko yhdentymiseen ja unioniin kriittisesti.
Wassin mukaan vanha väite siitä, ettei eurovaaleissa ole paljonkaan pelissä, ei enää pidä paikkaansa. Siitä piti huolen viimeistään Lissabonin sopimus 2009.
– Suuret puolueet eivät lähde mielellään kritisoimaan unionia, koska silloin he joutuisivat etsimään liittolaisia epätavanomaisista suunnista.
Kritiikkiä esiintyy selkeästi oikealla ja vasemmalla, joskin se pohjaa hyvin eri käsityksille. Emilia Palonen muistutti, että ksenofobialla ja antielitismillä on eroa.
– Poliittinen eliitti on puolustusasemissa, vanha retoriikka ei enää uppoa, totesi Jan Sudberg.
Äänestämättömyys
voi olla protesti
Hanna Wassin mukaan suurten puolueiden eliitti on hyvin euromyönteistä verrattuna suureen yleisöön.
– Ei äänestämättä jättäminen välttämättä indikoi laiskuutta tai tietämättömyyttä, se voi olla myös protesti.
Vallasteen mukaan eurokriitikoista puhutaan usein jotain pelkäävinä, mutta todellisuudessa kriitikoita pelätään.
– Puolustusasemiin joutuminen ei ole välttämättä huono asia. Hyvä, että politisoidaan.
Tutkija veikkaa, että vaalien yhteydessä tullaan puhumaan paljon radikaalisti eurokriittisistä puolueista.
– Muiden maiden isoista puolueista ei tiedetä juurikaan.
Vallaste penäsi toimittajilta vastuuta ja itsekriittisyyttä eurovaalikirjoitteluun.
– Eivät ihmiset äänestä puolueita, vaan mielikuvia puolueista. Toimittajat myös näkevät itsensä valistajina, eivät poliittisina toimijoina, joiden kirjoitus on aina poliittinen kannanotto – esimerkiksi kielikuvien kautta.