Rakennusyrittäjä (Samuli Edelmann) on selkä seinää vasten Kotirauhassa (2011). Selkeä merkki tilanteesta ovat auton puhkotut renkaat. Kyyti työmaalta kotiin järjestyy poliisiveljen (Santeri Kinnunen) virka-autolla. Asiaa tarkennetaan takaumaputkella.
Menestynyt isä (Aake Kalliala) ei auta poikaa pulassa, vaimo (Katariina Kaitue) ei tiedä asioiden oikeaa laitaa. Duunaripuoli on Tommi Korpelan johdolla odottavalla kannalla.
Lupaavasti käynnistyvä tarina saa puolen tunnin kohdalla hölmön käänteen. Se on selkeä muistuma ohjaaja Aleksi Mäkelän töille tyypillisestä ”meidän poikien kesken” -hengestä ja menevästä meiningistä.
Painopiste on silti päähenkilön ahdingossa, joka kiehuu pahasti yli, kiitos yrittäjän höyrypäälangon (Kristo Salminen). Hahmo on paitsi naurettava, myös keskeisen tematiikan valossa tarpeeton. Syntyvä jännitysnäytelmä on irrallinen ja jopa älytön.
Marko Leinon käsikirjoittaman tarinan virheliikkeet eivät rajoitu melodramaattisiin kiihdytyksiin. Kokonaisuus on hyvin näytelty, mutta hieman naiivi yrittäjä-, ihmissuhde- ja sosiaalisoppa, jonka hupinumerosta vastaa Aku Hirviniemi. Episodi on kieltämättä hirtehisen hauska ”keppiä ja porkkanaa” -muunnelma.
Kotirauha. MTV3 sunnuntaina klo 19.50
uutiskirje 
