Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara pitää Packalénin kommenttia pelkkänä provokaationa.
– Onko hän tosissaan? Melkein tekisi mieleni sanoa, etten kommentoi. Mielestäni tällainen ei ansaitse edes keskustelua. Meillä on monia oikeita ongelmia, tämäntyyppisillä provokaatioilla tukahdutetaan tehokkaasti oikeat keskustelunavaukset.
Vaattovaaran mukaan palauttamalla ongelmat alueisiin luodaan vain uusia ongelmia, eikä ainakaan ratkota vanhoja.
– Ajatus on ihan ala-arvoinen, että pisteytetään köyhät ja lähetetään köyhimmät Vesalaan. Yksittäisten ihmisten kategorisoinnista on luovuttu jo kauan sitten. Tämä on täysin naurettavaa, Vaattovaara tyrmää.
Ihmisten tyypittely tuhoontuomittua
Tutkijan näkökulmasta vuokralaisten tai alueiden karkealla ja pinnallisella tyypittelyllä ei päästä koskaan kiinni todellisiin ongelmiin.
– Asiaa pitäisi lähestyä hienommalla rakenteella. Emme saa muodostettua mitään selkeitä arvoryhmiäkään, miten sitten tällaisia.
Vaattovaara muistuttaa, että moni asuu elämänsä eri vaiheissa hyvin erilaisilla alueilla. Elintavoista ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä asuinalueeseen tai varallisuuteen – saati, että niitä voitaisiin tai olisi edes tavoiteltavaa seurata.
Tutkijan mukaan on tosiasia, että osalla asuinalueita menee muita heikommin niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa, mutta keskustelun mittasuhteet ovat täysin hukassa.
Lähiöissä myös viihdytään
Yksi varsin mustavalkoisen hyvät vs. pahat asuinalueet -keskustelun alle tyystin jäänyt ulottuvuus on se, etteivät kaikki edes halua asua niin sanotuilla arvostetuilla asuinalueilla tai omistusasunnoissa. Huonomaineisillakin alueilla on tyytyväisiä asukkaita.
Suomessa on perinteisesti harjoitettu ongelmien kasautumista osaltaan ehkäisevää ”kaikki sekaisin” -asumispolitiikkaa. Vaattovaaran mukaan se on toistaiseksi toiminut melko hyvin, vaikkei ongelmatonta olekaan.
Hän sanoo ulkomaalaisten kollegoidensa joskus ihmetelleen suomalaisten intoa tehdä asuinalueista toistensa klooneja. Ongelmiin puuttumisen ei tarvitse tarkoittaa omaleimaisuuden hävittämistä – eiväthän ne edes palaudu alueisiin.