Yli kahdentuhannen laulun sanoittaja sekä kaksi timantti- ja kymmenen kultalevyä saanut Aappo I. Piippo (1950–2011) ei ole suurelle yleisölle kovin tuttu nimi. Nylon Beatille ja Kikalle hän sanoitti salanimellä Kristiina Sydänmaa. Timanttilevy tuli Reijo Taipaleen Virran rannalla (1991) sekä Souvareiden Neljän tuulen tie (2000) -levyistä.
Kansan Uutisissa (2. 6. 1981) Piippo arvioi, että on hienompaa olla runoilija kuin sanoittaja, koska iskelmätekstien nikkarit ovat onnistuneet painamaan tason ja arvostuksen alakanttiin: ”Laulujen kautta tavoittaa paljon suuremman joukon kuin runokokoelman välityksellä”.
Aappo I. Piippo syntyi kuopukseksi 6. 6. 1950 Vieremän Marttisenjärven kylässä yksitoistalapsiseen pienviljelijäperheeseen. Hän muutti 14-vuotiaana Pohjois-Ruotsiin 1964 vanhimman veljensä Veikon mukana metsätöihin Lideniin. Sieltä hän muutti toisen veljen luokse Göteborgiin, SKF:n ammattikouluun, jossa hän oli ainoa suomalainen ja opiskeli ruotsin kielen.
Leinoa ruotsiksi
Seikkailunhaluinen nuorukainen halusi nähdä maailmaa ja lähti merille viettäen lähes viisi vuotta merimiehen ulkoilmaelämää. Sen jälkeen hän työskenteli hitsaajana, ahtaajana ja toimittajana. Suomeen Piippo palasi 1979.
Hän käänsi Eino Leinon tuotantoa ruotsiksi sekä Dan Anderssonin ja Nils Ferlinin runoja suomeksi.
Piippo totesi 1992 Jaakko Tepon julkaisemassa Piällysmies-lehdessä, että Suomi on vielä aitojen ihmisten maa: ”Täällä lyödään turpaan eikä katsota lähimmäisen läpi tätä huomaamatta niin kuin Ruotsissa tehdään”.
Piippo ryhtyi 1980-luvulla eläkkeelle siirtyneen Toivo Kärjen sanoittajaksi. Piipon sanoituksia sävelsi myös Risto Rautee, joita Neilikka-ryhmä 70-luvulla levytti.
Tärkeä tapaaminen
Tukholman liepeillä Finnbodan telakalla työskennelleen lapualaissyntyisen trubaduuri Esa Niemitalon (s.1945) kotiovelle ilmestyi vuonna 1970 mustiin pukeutunut nuorukainen, mirri kaulassaan ja sanoi olevansa Aappo Ilmari Piippo.
Tapaamisesta alkoi miesten vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö. Yksi kirkkaimmista yhteistyön helmistä on Piipon suomentamat Dan Anderssonin runot, jotka Niemitalo tulkitsi vuonna 1977 Brevskolanin ja ABF:n kustantamalla levyllä Laulelmia suomalaismetsistä.
Tukholman Suomen suurlähetystön silloinen työvoima-attasea Risto Laakkonen tutustutti Piipon ja Niemitalon suomalaismetsien runoilijaan Dan Anderssoniin. Piippo suomensi myös ruotsalaisrunoilija Nils Ferlinin (1898–1961) tuotantoa. Pauli Virta levytti Piipon suomentamia Ferlinin runoja vuonna 1980.
Esa Niemitalo totesi sähköpostiviestissään, että Aappo olisi ansainnut jonkinlaisen kesäjuhlan vaikkapa syntymäpitäjäänsä.
– Aappo oli hyvä monella alalla ellei joillakin aivan paras, veikkaisin, kuten esimerkiksi Dan Anderssonin ja Nils Ferlinin tuotannon kääntäjänä. Monet puhuu lyyrikko-Piiposta kevyen musiikin sanoitusten yhteydessä . Olen sitä joskus jo varhaisessa vaiheessa aprikoinut. Jostain syystä ihmisen arvo ja arvot huomataan tekijän kannalta, liian myöhään.
Piippo totesi Kansan Uutisten haastattelussa (26. 8. 1979), että erään levyfirman dirika opetti häntä, että kappaleen sanoituksessa on oltava hokema, tyhjänpäiväinenkin, joka jää ihmisten päähän: ”Juna jyskyttää vanhaa ystävää. Sellaista en suostu tekemään.”
Aappo I. Piippo kuoli Helsingissä 6. helmikuuta 2011. Hänet on haudattu syntymäpitäjäänsä Vieremälle.
Enemmän Aappo I. Piiposta kerrottiin perjantaina 20.12. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä, jonka voi edelleen ostaa näköislehtenä.