Kivenpyörittäjän kylän (1995) tapahtumat kiertyvät kesähäiden ympärille. Ruotsista tulevat vanhoihin kotimaisemiin Pekka (Martti Suosalo) kera perheensä ja äitinsä (Rauha Valkonen). Puolison roolissa kuullaan Henrika Anderssonin häijyn hauska irrottelu suomalaisen maaseudun kustannuksella.
Pölönen itse on rinnastanut elokuvansa kotimaiseen klassikkoon Ihmiset suviyössä (1946). Paremmin leffan kummeiksi sopivat Rauno Mollberg, Milos Forman varhaistuotannollaan sekä Federico Fellini.
Monista näiden tekijöiden töistä tuttuun tapaan verevän draamakomedian näyttämön täyttää runsas ja värikäs ihmiskollektiivi. Kiveä pyörittää Tuomo (Jarmo Mäkinen), Urhoa (Pertti Koivula) jäytää mustasukkaisuuden myrkky ja Unelmaa (Tuula Väänänen) piinaa muisto. Paljon muutakin tapahtuu.
Ohjaajan suhde kuvaamaansa maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan todistaa rakastavasta niskaotteesta. Kokonaisuutena tunnot ovat eräiltä osin huomattavasti kipeämpiä kuin mainiossa edeltäjässä Onnen maa (1993).
Kivenpyörittäjän kylän häähumussa on karnevalistista riehakkuutta kuin myös raivoa. Elokuvan tunneskaala on kiitettävän monipuolinen, se tarjoaa täyslaidallinen bittersweetia pohjoiskarjalaisittain.
Kivenpyörittäjän kylä. TV1 torstaina klo 13.00
uutiskirje 
