Pekka Himasen huippututkimuksia on ruodittu viime päivinä niin perusteellisesti, ettei näiden visioiden syväluenta ole enää tarpeen. Selonteon tehtävänanto ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään: hyvinvointiyhteiskunnasta olisi tehtävä kestävämpi ja parempi.
Himasen hyvinvointivisioiden kärki nojaa hänen omaan väärinkäsitykseensä hyvinvointivaltion luonteesta. Hyvinvointivaltioita syytetään siitä, että se korjaa ongelmia jälkikäteen, vahingon jo tapahduttua, kun tavoitteena tulisi olla hyvinvoinnin vahvistaminen ennakoivasti.
Monet asiantuntijat ovat ehtineet todeta, että syytös antaa hyvinvointivaltiosta virheellisen kuvan.
Väärinkäsityksestä huolimatta itse asia on olennainen. Ennaltaehkäisevät ja ihmisiä vahvistavat järjestelmät ovat lähtökohtaisesti parempia, tehokkaampia ja inhimillisempiä kuin jälkikäteen reagoivat järjestelmät.
Ongelma ei kuitenkaan ole, etteikö ennakoivia järjestelmiä olisi keksitty aikaisemmin. Ongelma on päinvastoin se, että niitä aktiivisesti puretaan.
Julkaisimme vastikään samansuuntaisia kysymyksiä käsittelevän raportin Parempia vastauksia kestävyysvajeeseen. Monien muiden teemojen ohella raportissa koottiin tapausesimerkkejä ennaltaehkäisevän sosiaalityön merkityksestä.
Ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen tai esimerkiksi asunnottomuus ovat helvetinmoista tuhlausta yhtään pidemmällä aikavälillä. Palkkaamalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä tai tarjoamalla asunnottomille asunnot yhteiskunta säästää huomattavasti tulevaisuuden kustannuksissa. Ongelma onkin ennen kaikkea aikaperspektiivi. Kun budjetointia mietitään liian lyhyellä tähtäimellä, kustannuksia tuupitaan systemaattisesti keskipitkän tai pitkän aikavälin murheiksi.
Tähän johtaa ennen kaikkea ideologinen halu keventää julkista sektoria ymmärtämättä asiaan liittyvää paradoksia: säästäminen voi tulla erittäin hankalaksi. Sosiaalityöntekijöitä ei pidä palkata lisää siksi, että halutaan kaikkea hyvää kaikille puissa kasvavilla rahoilla, vaan siksi, että ennakoivat palvelujärjestelmät ovat paitsi parempia, myös taloudellisempia.
Himanen itse kuuluu päinvastaisen strategian kannattajiin. Aiemmissa kirjoissaan hän on näkyvästi vaatinut viiden prosentin veronkevennyksiä ”kautta skaalan”. Näin kuulemma luodaan suomalaisen yritystoiminnan nousukiitoon saattava ”myönteinen sykäys”, joka myöhemmin maksaa itsensä lisääntyneinä verotuloina.
Tasaisia veronkevennyksiä on kuitenkin jo tehty sen verran paljon, että niitä on myös ehditty tutkia. Selväksi on tullut, että tällainen ”sykäys” on joka tapauksessa valtiolle kustannus: elvyttävä vaikutus ei kompensoi menetettyjä verotuloja. Juuri veronkevennysten seurauksena esimerkiksi ennaltaehkäiseviä palveluita on niin kärkkäästi leikattu. Sykäyksiä on siis montaa laatua: ennaltaehkäiseviin sosiaalipalveluihin sijoittaminen maksaa itsensä takaisin, veronalennukset eivät. Siksi on aika siirtyä Himasen linjalta hyvinvoinnin tukemiseen.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja.