Hallituksen rakenneuudistuspaketilla tavoitellaan niin sanotun kestävyysvajeen poistamista. Se ei kuitenkaan ole ainoa julkiseen talouteen liittyvä tavoite, jonka saavuttamiseen hallitus hallitusohjelman mukaan tähtää.
Hallituksen tavoitteena on tasapainottaa valtiontalous ja kääntää valtion velkaantuneisuus selvään laskuun. Jos näyttää siltä, ettei hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita saavuteta, hallitus sitoutuu toteuttamaan lisäsopeutustoimia.
Viime kuussa ilmestyneen valtiovarainministeriön (VM) taloudellisen katsauksen mukaan hallitus ei saavuta alijäämä- ja velkaantuneisuustavoitteita. Tarvitaan lisäsopeutusta. Asetelmaa pahentaa se, että VM:n ennusteen mukaan myös EU-sopimuksiin kirjattu 60 prosentin yläraja julkisen talouden velkaantuneisuudessa ylitetään.
Hallitus sitoutuu toteuttamaan lisäsopeutustoimia.
Jos löytyisi hyviä taloudellisia perusteluja sille, että velkaantuneisuuden kasvu tulee pysäyttää ennen kuin 60 prosentin raja puhkeaa, keskustelussa lisäsopeutuksen taloudellisesta välttämättömyydestä olisi mieltä. Vaikka raja on EU-sopimuksiin kirjattu, se on taloudellisessa mielessä kuitenkin täysin mielivaltainen – ja siksi myös mieletön.
Sopimuksissa ei pohjimmiltaan olekaan kysymys ainoastaan taloudesta vaan myös arvostuksista ja ideologiasta. Joissakin viimeaikaisissa ns. tervettä taloudenpitoa korostavissa puheenvuoroissa ovat olleet esillä, ehkä jopa tahattomasti, ideologiset painotukset. Parhaan esimerkiksi tarjoaa komissaari Olli Rehn.
Ranskassa on talouskriisin aikana pyritty saavuttamaan EU:ssa sovitut julkisen talouden alijäämää koskevat tavoitteet ensisijaisesti verotusta kiristämällä eikä leikkauspolitiikalla. Rehnin mukaan Ranskassa on toimittu väärin. Budjettikurin olisi pitänyt perustua ensisijaisesti leikkauksiin eikä veronkorotuksiin: väärin tasapainotettu.
Valinnassa näiden kahden vaihtoehdon välillä vaikuttavat oleellisesti arvostukset eli ideologiset tekijät. Kuinka suurta hyvinvointivaltiota pidetään tavoittelemisen arvoisena? Rehn ylitti toimivaltansa ja antoi yhden ideologisen kannanoton ranskalaisen hyvinvointivaltion koosta.
Jos ihmettä ei tapahdu, hallitus joutuu ensi keväänä päättämään, miten lisäsopeutus Suomessa toteutetaan. Hallitusohjelman henki on se, että sekä menoihin että veroihin puututaan.
Leikkauksia ideologisista syistä tukevien päättäjien tulisi kertoa avoimesti arvostuksensa eikä kätkeä niitä taloudellisia pakkoja ja tehokkuutta korostavaan sanahelinään. Se auttaisi äänestäjiä.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.