Joutilas luokka osa 18
USA:ssa 1960-luvun puolivälissä syntynyt onnellista elämää ja ihmisten välistä yhteisyyttä korostava hippiliike oli lähellä Hegelin näkemystä jatkuvasta elämän sunnuntaista. Mystisessä henkevyydessään hippiliike erosi joutilas luokan pröystäilevästä joutilaisuudesta.
Se muistutti filosofi Laotsen ajatusta, että on kyettävä hallitsemaan vaikuttamatta asioiden kulkuun. Myös Gandhin väkivallaton vastarinta oli keskeisellä sijalla.
Mystiikka ei katso eteenpäin tulevaisuuteen kuten insinööri. Pikemminkin mystiikka kysyy, miksi on näin kuin on. Ja onko näin ollut aina ja tuleeko näin aina olemaan?
Ja onko tämä kaikki, mitä näemme ja koemme ja pidämme todellisuutena, onko se lainkaan totta, todellista tai syvimmiltään totuuden mukaista? Mihin voimme luottaa vai voimmeko mihinkään?
Pisimmälle tämän ajatusketjun vei Buddha, joka jopa nihilistisesti halusi kuolettaa kaikki halut ja aistit, jonka lopputuloksena olisi nirvana, vapautuminen maailman tuskasta ja ahdistuksesta.
Levottomana nykyaikana globaalissa maailmassa pääomat, tavarat ja työvoima liikkuvat vapaasti ristiin rastiin yli valtioiden ja maanosien rajojen.
Ihmiset vaihtavat kotiseutujaan, elämänkumppaneitaan ja ammattejaan kuin tavaroita. Immanuel Wallerstein tosin muistuttaa kiihkeimpiä modernistisia uutuusintoilijoita mystikon tavoin siitä, että moderni kapitalistinen edistys on viimeisen 400 vuoden aikana aiheuttanut eri puolilla maailmaa miljardeille ihmisille enimmäkseen huonontumista kaikilla elämän alueilla.
Tätä nykyä maailmassa on huomattavasti vähemmän fyysistä elintilaa ja vähemmän puita henkilöä kohti kuin 400 vuotta sitten.
Rajaton laajentuminen voi mielikuvana kohti taivaita singahtamisesta tuoda hurmiota edistysuskoiselle. Mielikuva alas tyhjyyteen syöksymisestä puolestaan luo mielikuvan tuhoutumisesta.
Tällaisissa kulttuurisissa murtumakohdissa on mystiikka aina nostanut päätään katselemaan vaihtoehtonäkymiä rationaalisen edistysuskon leveiden hartioiden yli.
Epävarma tulevaisuus tuottaa mystisiä unelmia ja helppoja selviytymisratkaisumalleja.
Mystiikka ei metelöi jatkuvien uutuuksien puolesta, eikä kannusta kulutuskeskeiseen vapaa-ajanviettoon.
Vapaa-aika -käsite voitaisiin korvata laajemmalla ja mystisemmällä yhteiskunnallisella käsitteellä ”vapaa elämä,” vaikka mystiikka, kuten buddhalaisuus pitää päämääränä elämästä vapautumista.
Vapaassa elämässä on keskeisellä sijalla kysymys omistussuhteista koko yhteiskunnan ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten näkökulmasta. Ei pelkästään siitä, minkä verran kullakin yksilöllä on omaa ”vapaa-aikaa” palkkatyön rinnalla ja kuinka paljon hänen kuukausiansioistaan jää jäljelle pelkkiin henkilökohtaisiin kulutusnautintoihin.’
Kulttuurisesti olisi virkistävää palata talvi- ja jatkosodasta omaan aikaamme ja sen konflikteihin. Voisimme miettiä tarkkaan hippien tavoin, ilman turhaa hötkyilyä, millaisia yhteyksiä menneillä tapahtumilla on oman aikamme konfliktien kanssa.
Onko ”surutyö” tehty jo loppuun vai vieläkö entisiltä ajoilta on ratkaisuja vaativia ristiriitoja jäljellä, jotteivät ne muuttuisi mystisiksi, tunnistamattomiksi kummituksiksi.
Kenties emme tule koskaan näkemään sitä päivää, jolloin 1960-70-luvuilla teoretisoinnin kiistojen kohteena olleet jatkuvan elämän sunnuntain visiot olisivat käytännössä toteutuneet.
Ne olivat useimmiten vinoja unelmia, jotka tosielämä jätti toteuttamatta. Pelkkä mystinen unelmointi ei riitä unelmien toteuttajaksi. Mutta ei kai siitä suurempaa haittaakaan ole.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.