Etenkin kokoomus ajaa voimalla kuntien oman palvelutuotannon vaihtoehtona palveluseteleitä, joilla palvelun voi ostaa yksityiseltä yritykseltä.
Kuluttajaliiton koordinoima valtakunnallisesti merkittävien järjestöjen vaikuttamisfoorumi Kuluttajaparlamentti vaatii kuntia kiinnittämään huomion palvelusetelijärjestelmän eriarvostaviin käytäntöihin. Niiden laaja käyttöönotto voi vaarantaa yhdenvertaisuuden palvelujen saannissa.
Kuluttajaparlamentin mukaan palvelusetelien omavastuuosuus on usein liian suuri pienituloisille. Näin palvelusetelien luomasta vapaudesta valita oma palveluntarjoaja nauttivat pääasiassa varakkaat. Esimerkiksi Helsingin vanhusten palveluasumisessa on havaittu palvelusetelin painottuvan juuri suurituloisille asiakkaille.
Setelin käytön yleistyessä pelätään, että palvelusetelistä kehittyy varakkaille pikareitti palveluihin, joihin vähävaraisemmat joutuvat jonottamaan pitkään.
Vaatii nettiosaamista
Kuluttajaparlamentin mukaan lisäksi osassa kuntia palvelusetelistä tiedottaminen on puutteellista. Tämä luo palveluiden käyttäjien keskuudessa eriarvoisuutta. Usein palveluntuottajista ja niiden hinnastoista saa kattavammin tietoa internetistä. Suurin osa esimerkiksi sosiaalihuollon palveluseteliasiakkaista on kuitenkin ikääntyneitä, eikä heillä kaikilla ole internetissä tehtävään tiedonetsintään tarvittavaa osaamista.
Setelin saaneet eivät myöskään aina tiedä, mihin palveluihin seteli oikeuttaa tai mitkä palvelut ovat lisämaksullisia. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että lisäpalvelujen tai vääränlaisen palvelun hankinnasta on koitunut henkilölle huomattavia lisäkustannuksia, sanoo Henrik Gustafsson Kuluttajaparlamentin jäsenjärjestö Invalidiliitosta.
Sopii monille, mutta ei patenttiratkaisu
Kuluttajaparlamentti pitää palveluseteliä kuitenkin monilta osin hyvänä tapana tarjota kansalaisille enemmän valinnanvapautta omien palvelujensa hankintaan. Mikään patenttiratkaisu kaikkiin palvelutarpeisiin eikä kaikille asiakasryhmille se ei kuitenkaan ole.
– Palveluseteli sopii hyvin esimerkiksi vaikeavammaisen henkilön henkilökohtaisen avun järjestämistavaksi varsinkin lyhytaikaisiin ja äkillisiin avuntarpeisiin, kunhan mitään lainvastaista omavastuuta ei jää maksettavaksi, Gustafsson linjaa.
Hänen mukaansa asiakkaiden tulisi olla nykyistä paremmin informoituja palveluntuottajista, hinnoista ja laadusta. Erityisesti tulee huolehtia siitä, että asiakas on tietoinen setelin vapaaehtoisuudesta sekä siitä mikä on vastaava julkisesti tuotettu palvelu ja sen hinta.