Turun Ruissalo on lehto-orakkaan ainut tunnettu esiintymispaikka maailmassa. Sienilaji löytyi sattumalta syksyllä 2008, kun tutkijat olivat keräämässä materiaalia rusko-orakkaiden ryhmästä. Vasta myöhemmin selvisi, että kyseessä on tieteelle uusi laji.
Orakkaiden ohella PUTTE-tutkimusohjelmassa on selvitetty myös helttasienten suurinta sukua seitikkejä. Tähän mennessä on löydetty jo yli sata uutta lajia.
Sienet ovat ekologiseen merkittävyyteensä nähden hyvin huonosti tunnettu eliöryhmä eikä monia suurikokoisiakaan lajeja vielä tunneta. Tutkimusohjelman myötä on löytynyt lukuisia tieteelle ja Suomelle uusia lajeja, joista yhtenä on lehto-orakas
Sienet tunnetaan edelleen hyvin huonosti. Erottelu on vaikeaa, koska ne ovat kovin samannäköisiä. Vasta nykyaikaiset molekyylisystemaattiset tutkimusmenetelmät ovat helpottaneet tunnistamista ja mullistaneet tutkijoiden käsitykset sienten lajimääristä.
Sienten havainnointia vaikeuttaa myös se, että ne kasvavat maan alla rihmastona ja tuottavat näkyviä itiöemiä vain lyhyen aikaa vuodesta, useimmiten syksyllä. Joinakin vuosina sienet saattavat jättää lisääntymisen kokonaan väliin, jos olosuhteet ovat huonot.
Lehto-orakas kuuluu rusko-orakkaiden ryhmään. Niille tyypillistä on lakin alapinnalla olevat piikit sekä keltaoranssin ruskea lakki. Suomessa tunnetaan tällä hetkellä kuusi lajia.
Lehto-orakas muistuttaa eniten simaorakasta. Kumpikin laji on aika hento ja niillä on lakin keskellä pieni kuoppa. Simaorakas kasvaa tyypillisimmin rahkasammalella kuusikoissa ja lehto-orakas taas kuivilla paikoilla lehtosekametsissä. Rusko-orakkaat erottaa toisistaan lähinnä vain mikroskoopilla itiöiden muodon perusteella.
Sukua kantarelleille
Rusko-orakkaat ovat sukua kantarelleille. Oletettavasti lehto-orakas on yhtä hyvä ruokasieni kuin sen sukulaisetkin.
Sienet ovat hyvin monimuotoinen eliöryhmä. Ne elelevät kaikenlaisissa ympäristöissä
Paljain silmin nähtävistä lajeista monet kasvavat metsissä eri puiden kumppaneina. Sieniä ei niinkään haittaa, että niitä kerätään. Laajoja puunhakkuita sienet eivät kuitenkaan siedä. Kun päivä alkaa paistaa metsän pohjalle ja heinät syrjäyttävät sammaleet, moni sienistä lakkaa tuottamasta itiöemiä.