Olemme törmänneet tänä vuonna monta kertaa Pohjois-Pohjanmaalla tapauksiin, joissa pienituloisten kuntapäättäjien sosiaalietuuksia (peruspäiväraha, toimeentulotuki ja niin edelleen) on leikattu kokouspalkkioista saatavan tulon takia. Näitä päätöksiä ovat tehneet niin Kela kuin kuntien sosiaalitoimetkin.
Asiasta tehtiin vuonna 2011 kirjallinen kysymys eduskunnassa. Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.) vastasi kysymykseen seuraavasti: ”Työttömyysturvalain mukaan työttömyysedun sovittelussa otetaan huomioon palkka tai muu ansiotulona pidettävä vastike. Tulosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella 1332/2002. Mainitun asetuksen 9 §:n 20 kohdan mukaan luottamustoimesta maksettu luottamustoimipalkkio ei ole sellaista tuloa, joka otettaisiin tulona huomioon työttömyysetuutta soviteltaessa.”
Rehula toteaa vastauksessaan lisäksi: ”Työttömyysturvalain 14 luvun 4 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi työttömyysetuuksissa yleiset ohjeet. Myös näissä ohjeissa on todettu, ettei kunnallisista, valtiollisista tai kirkollisista luottamustoimista saatuja palkkioita oteta sovittelussa huomioon.”
Kunnallisvaalien yhteydessä moni nuori työtön ei uskaltanut alkaa edes ehdokkaaksi työttömyysturvan menettämisen pelossa.
Lain hengen vastainen toimintamalli näyttäisi kuitenkin olevan yleistymässä ainakin täällä pohjoisessa, sillä kyse ei ole yksittäistapauksista.
Kokouspalkkiot eivät ole varsinkaan pienemmissä kunnissa yleensä kuin muutamia kymppejä, joten suurista seteleistä ei ole yhteiskunnan näkökulmasta kysymys. Näille ihmisille jokainen euro on kuitenkin tärkeä, koska kyse on jokapäiväisestä toimeentulosta.
Tilanne on huolestuttava, sillä usea jättää osallistumatta poliittiseen päätöksentekoon tällaisen byrokraattisen pelleilyn takia. Edellisten kunnallisvaalien yhteydessä moni nuori työtön ei uskaltanut alkaa edes ehdokkaaksi työttömyysturvan menettämisen pelossa.
Työmarkkina- ja toimeentulotukipäätöksissä voidaan tietysti käyttää tarveharkintaa. Nyt ei kuitenkaan puhuta tonneista eikä edes satasista. Muutamien kymmenien eurojen korvauksista rankaiseminen ei ole mitään muuta kuin pikkumaista kiusantekoa pienituloisia kohtaan.
Nyt olisi tärkeä saada työttömyysturvalaissa mainitut selkeät ohjeet käytäntöön ja lopettaa pienituloisten luottamushenkilöiden potkiminen.
Toivomme, että ministeriössä ryhdytään toimiin tässä asiassa välittömästi. Muutoin enenevässä määrin rahamiesten hommaksi jo muutenkin muuttuneesta poliittisesta päätöksenteosta katoavat viimeisetkin ihmiset, jotka ymmärtävät, millaista on työttömän ja pienituloisen arki.