Erilaisia poliittisia uudistuksia on tapana arvioida jälkikäteen. Joskus arviointi osoittaa uudistuksen olleen epäonnistunut. Vaikeutena on kuitenkin se, että kaikki uudistukset tuottavat erilaisia sivuvaikutuksia, joita kapeissa arvioinneissa ei ymmärretä tai voida tutkia.
Yliopistouudistus on eräs viime vuosien puhutuimmista uudistuksista. Uudistuksen myötä yliopistoista tehtiin ”itsenäisiä”, eli ne irrotettiin ne valtion budjetista.
Uudistuksesta tullaan varmasti tekemään arviointeja koskien valmistumisaikoja, henkilökunnan tyytyväisyyttä ja niin edespäin. Nämä sinänsä tärkeät asiat eivät kuitenkaan huomioi uudistuksen keskeistä poliittista ulottuvuutta. Se on akateemisen sananvapauden tila.
Maakunnalliset mesenaatit on äkkiä käyty läpi.
Asiaa havainnollistaa viimekeväinen tapaus. Itä-Suomen yliopiston idäntutkimuksen seminaarin puhujina oli kazakstanilaisia ihmisoikeusaktivisteja. Heidän asiansa oli painavaa ja vierailunsa akateemisesti perusteltu.
Kazakstanin ihmisoikeustilanne on surkea. Toimittajia uhkaillaan, lakkoilevia työläisiä on ammuttu sumeilematta, oppositiojohtajat on heitetty vankilaan. Suomessa asiaa tunnetaan huonosti.
Sattumalta Kazakstanin ministerejä vieraili samaan aikaan Suomessa. He neuvottelivat saman yliopiston toisen laitoksen kanssa taloudellisesti merkittävästä yhteistyöstä. Hankkeen vetäjät huolestuivat: eiväthän ministerit huomaisi maansa toisinajattelijoiden puhuvan yliopiston tiloissa?
Törmäys vältettiin, mutta entä jos olisi käynyt toisin? Kumpi intressi olisi väistänyt? Pelätä sopii, että aktivistien esiintyminen olisi pyritty diskreetisti estämään tai siirtämään.
Uuden yliopistolain myötä yliopistot käytännössä velvoitettiin keräämään kohtuullisen kookas siivu omasta rahoituksestaan. Lahjoittajia on vähänlaisesti. Erityisesti maakunnalliset mesenaatit on äkkiä käyty läpi.
Vaihtoehdoksi jää kansainvälinen raha. Koulutusviennille ja erilaisille kaupallistettaville konsulttipalveluille etsitään ostajia maailmalta.
Yhteistyökumppaneita on moneen lähtöön, mutta diktatuurit näyttäisivät olevan hyvin edustettuina. Suomen yliopistojen kaupallistettavat palvelut kiinnostavat Kiinassa sekä Arabian ja Keski-Aasian luonnnonvaratalouksissa.
Kun rahoittajat edellyttävät suoraan tai epäsuorasti ”hyvää henkeä” toimijoiden välillä, yhteiskunnallista puhetta maiden poliittisista järjestelmistä aletaan herkästi vaimentamaan. Viattomalta kuulostava konsulttitoiminta luo aina lojaliteettisuhteita.
Yhteiskuntatiedettä syytetään usein eksaktiuden puutteesta. Kuitenkin juuri eksaktius estää usein näkemästä laajempia kehityskulkuja. Liian harvoin uudistuksia arvioidaan kysymällä, miten ne kontribuoivat suuriin yhteiskunnallisiin linjoihin tai oikeuttavat niitä.
Siksi tarvitaan myös ”poliittista” tutkimustyötä.
Kirjoittaja on äskettäin aloittanut Vasemmistofoorumin toiminnanjohtajana.