Joulun alla vuonna 1950 Kuopion Palloseuran tähtipelaaja Aulis Rytkönen sai tarjouksen, josta tuskin kukaan olisi kieltäytynyt. Ranskalainen Stade Francais -joukkue oli tehnyt miehestä kolmen miljoonan markan tarjouksen. Tuolloin asepalvelustaan suorittava, nuori ja intoa täynnä ollut hyökkääjä alkoi valmistella Ranskaan muuttoa saman tien, kunnes matkaan tuli mutka. Suomen Palloliitto epäsi sopimuksen vedoten esimerkiksi siihen, että ammattilaisena Ranskassa pelaamisen jälkeen paluu Suomeen amatööriksi olisi hankalaa. Rytkönen joutui jatkamaan uraansa Suomessa ja palasi armeijan harmaat riisuttuaan töihin Kuopion Osuusteurastamolle.
Itse asiassa vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla jalkapalloilijoiden siirtyminen ulkomaille pelaamaan ei ollut mitenkään yksinkertaista. Paitsi, että kansalliset liitot ja seurat saattoivat omien etujensa vuoksi laittaa kapuloita rattaisiin, oli monissa seuroissa käytössä ulkomaalaiskiintiöt. Tämä käytäntö todettiin EU:n vapaan liikkuvuuden vastaiseksi vasta vuonna 1995 belgialaispelaaja Jean-Marc Bosmanin viiden vuoden oikeustaistelun tuloksena. Sääntö, jonka mukaan Euroopan Unionin alueen joukkueurheilijat saavat sopimustensa päätyttyä vaihtaa seuraa vapaasti, tunnetaankin Bosmanin nimellä.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jalkapallo on kehittynyt valtavaksi bisnekseksi, eikä vähiten Bosmanin säännön vuoksi. Kun pelaajat voivat liikkua maasta toiseen helposti, syntyy luonnollisesti myös enemmän kilpailua parhaista pelaajista seurojen välille. Kesän ajan on kohistu Tottenhamin tähden Gareth Balen mahdollisesta siirrosta Real Madridiin ennätyssummalla: on huhuttu peräti 94 miljoonan euron hinnasta.
Siirtosummat ovatkin räjähtäneet käsiin 2000-luvulla, ja erityisesti tässä on kunnostautunut juuri Real. Espanjan mahtiseura on pitänyt siirtokorvausten ennätystä hallussaan käytännössä koko vuosituhannen. Megaluokan siirtosummat lienevätkin, yhdessä esimerkiksi epäoikeudenmukaisten televisiointijärjestelyjen kanssa, syynä monien seurajoukkueiden pahoille talousvaikeuksille: esimerkiksi Espanjan liigaseuroista käytännössä kaikki Realia ja Barcelonaa lukuun ottamatta ovat enemmän tai vähemmän ongelmissa taloutensa kanssa. Televisiointituottojen jakoa ollaan muuttamassa lailla tasapuolisemmaksi, mutta pelaajahankintoihin puuttuminen on jo monimutkaisempaa.
Kansainvälinen jalkapallo on kehittynyt huolestuttavasti suuntaan, jossa seurojen menestys määräytyy budjetin loppusumman mukaan. Varsin moni seura onkin päätynyt ökyrikkaiden sheikkien ja oligarkkien leikkikaluiksi, mikä on tehnyt taloudellisesta kilvoittelusta entistä epäterveempää. Aulis Rytkösen, amatööripelaajien ja ulkomaalaiskiintiöiden aikaan ei enää ole paluuta, mutta jonkinlaista takapakkia toivoisi futisbisneksen ottavan. Jatkuva kasvu lienee illuusio siirtokorvauksissakin, ja kuplien tapana on aina puhjeta.
Tapaus Bale on sikälikin mielenkiintoinen, että ei ole lainkaan selvää, kuka mahdollisista kaupoista hyötyisi vai hyötyisikö kukaan. Real Madrid ei tarvitsisi supertähtiä vilisevään joukkueeseensa välttämättä Balen kaltaista pelaajaa, ja riski ökyhankinnan päätymisestä penkinlämmittäjäksi on ilmeinen. Realin taholta koko episodi vaikuttaakin lähinnä absurdilta lihasten pullistelulta.
Tottenhamille Englannin ehkä tämän hetken paras futaaja taas on kultakimpale, jonka imagoarvoa on vaikea rahassa mitata. Toisaalta tuskin mikään seura voisi kieltäytyä lähes sadan millin tarjouksesta: sillähän hankkisi jo liudan laatupelaajia tilalle. Pystyisikö tällä sitten korvaamaan Balen pelillisiä ansioita, onkin jo toinen asia.
Kuten varmaankin kaikki muistavat, Rytkösen pojalle kävi loppujen lopuksi siirtomarkkinoilla ihan hyvin: hän päätyi Suomen ensimmäisenä jalkapalloammattilaisena Toulousen riveihin ja tuli tunnetuksi Monsieur Magicina. Toivottavasti Tottenhamin taikurinkaan taidot eivät muserru futisbisneksen rattaissa. Ainakin pitkään jatkuneille spekulaatioille olisi jo hyvä saada stoppi.
Viikon vakiorivin kaikki kohteet ovat suomifutista. Ensimmäisen kohteen kotijoukkue Honka lienee yllättänyt erinomaisilla otteillaan suuren osan kotimaisesta jalkapalloväestä. Espoolaiset pitävätkin sarjan piikkipaikkaa hallussaan, ja tahti tuskin tulee sunnuntaina hiipumaan, kun vastaan asettuu TPS. Mustavalkopaidat ovat alisuorittaneet pitkin kautta, eikä fiiliksiä varmastikaan nostanut maanantainen nöyryyttävä viime hetkien tappio FC Lahdelle. Varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 11.8. klo 18.25. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(x), (x)2, 1, 1, 2, (1)2, 1, (x)2, 1, 1(x), 1(2), 1.