Yhdistys ihmettelee tiedotteessaan, ettei Yhdysvaltain jättimäisen urkkimiskoneiston paljastanut Edward Snowden tunnu löytävän turvapaikkaa länsimaista, jotka ovat perinteisesti liputtaneet avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.
– Entisen sotilaan, Wikileaksille asiakirjoja vuotaneen Bradley Manningin tapaus antaa olettaa, että Snowdenille ei olisi tiedossa asiallista kohtelua kotimaassaan. Muiden maiden, myös urkinnan kohteeksi joutuneiden, tulisi huolehtia siitä, että hän saa tarvitsemansa tuen, sanoo Tutkivan journalismin yhdistyksen puheenjohtaja Salla Vuorikoski.
Suomen päättäjät kiertelevät asiaa
Yhdistys muistuttaa, että Snowdenin välittämiä tietoja pidetään yleisesti tärkeinä. Niiden pohjalta Yhdysvalloilta vaaditaan selvityksiä vakoilusta ja kansalaisten yksityisyyden loukkauksista.
Suomen poliittisten päättäjien suhtautuminen Snowdeniin on kuitenkin ollut pääosin välttelevää, vain yksittäiset poliitikot ovat osoittaneet hänelle tukea. Yleisesti on tyydytty toteamaan, että turvapaikkaa voi hakea ainoastaan Suomen maaperällä. Eettinen ja poliittinen keskustelu on tyrehtynyt pykälienpyörittelyksi.
– Ensimmäisenä tulee mieleen, ettei haluta käydä hyppimään Yhdysvaltojen silmille, mutta jokainen poliitikko itse tietää syynsä. Tuntuu, että moni on ollut huojentunut siitä, että on tällainen este, eikä tarvitse ottaa kantaa, sanoo Vuorikoski.
”Pilliinpuhaltajan” epäkiitollinen osa
Tutkivat journalistit ovat huolissaan siitä, millaisen viestin välinpitämätön suhtautuminen antaa ihmisille, jotka pohtivat jonkun epäkohdan tai rikollisen toiminnan paljastamista. Yhdistyksen mukaan on tärkeää, että myös salaisia tietoja julkaistaan, jos ne sisältävät yleisön kannalta merkittäviä tietoja.
Tiedotteessa todetaan whistleblowingin eli ”pilliinpuhaltamisen” vaativan aina poikkeuksellista rohkeutta, tekee sen sitten kasvoillaan tai toimittajan lähdesuojan turvin. Vuorikosken mukaan vielä Snowdenin tapausta olennaisempaa on yleinen suhtautuminen merkittäviin paljastuksiin.
– He ottavat valtavia henkilökohtaisia riskejä. Kannustammeko ihmisiä tuomaan esille epäkohtia ja toimimaan rohkeasti, vai onko meillä sellainen kulttuuri, että aletaan jäljittämään vuotajaa?
Jos epäkohtien paljastamista tärkeämpää on paljastajien etsiminen ja rankaiseminen, se kannustaa pikemminkin vaikenemaan. Vuorikosken mukaan tämä on laajempi kulttuurinen kysymys ja koskee myös esimerkiksi työelämää.