Mikään katastrofi Ojalalle ja Huoviselle ei kuitenkaan olisi, vaikka nuo kisat jäisivät vielä väliin tai menestystä sieltä ei tulisi, sillä Turun Weikkoja edustava Ojala ja Helsingin Hakan Huovinen ovat vielä urheilu-uransa alussa. Ojalalle ikää tulee joulukuussa vasta 21 vuotta. Huovinen on kaksi vuotta nuorempi. Kun tiedetään, että painijat ovat kävelijöiden tavoin parhaimmillaan lähempänä kolmeakymppiä, niin uraa piisaa Rion jälkeenkin.
Nuorten urheilijoiden on nykyisin vaikea saada taloudellista tukea harrastukseensa. Ojalaa ja Huovista yhdistää se, että molemmat saivat tänä keväänä Vieno ja Viljo Salo -säätiöltä valmennusapurahat – Ojala jo kolmannen kerran.
– Kyllä se mieltä lämmittää, että joku arvostaa nuoren urheilijan tavoitteita. Yleensä kun hakee tukea vaikkapa joltakin firmalta ja sanoo olevansa kävelijä, niin vastauksena on, ettei laji oikein ole mediatrendikäs ja keskustelu päättyy siihen, sanoo Ojala.
Hän sanoo kustantavansa apurahalla vuosittain yhden etelänleirin matkat. Vuodessa etelänleirejä tulee kahdesta kolmeen.
Huovinen on samoilla linjoilla Ojalan kanssa.
– Arvostan todella paljon tällaista tukea. Painijankaan ei ole helppo saada ulkopuolista valmennustukea. Minäkin käyn muutaman kerran vuodessa Pietarissa treenaamassa, koska Suomessa ei ole hirveästi isoja miehiä treenikavereiksi. Samalla saa imettyä uutta tietoa omaan harjoitteluun.
Nuorten urheilijoiden pohdiskeluja tulevaisuuden suunnitelmistaan löytyy lisää Seppo Lösösen jutusta. Se on kokonaisuudessaan julkaistu perjantaina ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdestä, jonka näköisversio on katsottavissa Lehtiluukusta.
uutiskirje 