Pikkuapollo on hävinnyt monilta alueilta perinteisten laidunniittyjen vähenemisen seurauksena. Viime kesänä uhanalaista päiväperhosta palautettiin siirtoistutuksin kolmelle entiselle elinalueelle Varsinais-Suomessa.
Siirrettyjen perhosten jälkeläiset aikuistuivat kesäkuun alussa ja istutusniityillä on tähän mennessä havaittu jo yli 40 pikkuapolloa.
– Erityisen hyvin istutus onnistui toisella Rekijoen kylän istutusniityistä. Etelään suuntautuvalla rinneniityllä on merkitty kolmisenkymmentä pikkuapolloa. Kahden kilometrin päässä sijaitsevalla toisella istutusniityllä perhosten kuoriutuminen on edennyt hitaammin. Toistaiseksi sieltä on löydetty kymmenen pikkuapolloa, joista neljä on naaraita, iloitsee erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta.
Perinnebiotooppien hoito on edellytys pikkuapollolle sopivien elinympäristöjen syntymiselle ja säilymiselle.
Rekijoen alajuoksulle istutettujen pikkuapollojen tulevaisuus näyttää lupaavalta. Sinne syntynyt pikkuapollokanta on selvästi suurempi kuin mitä Porvoossa havaittiin ensimmäisenä kesänä.
Pysyvän kannan syntyminen parantaisi lajin suotuisan suojelun tasoa Suomessa. Sen sijaan Paimionjoella pikkuapollon säilyminen seuraavaan vuoteen on vielä epävarmaa, sillä kuuden hehtaarin laidunalueella on havaittu vain kolme pikkuapollokoirasta.
Sama menetelmä kuin Porvoossa
Lounais-Suomen istutukset tehtiin samalla tavoin kuin Porvooseen tehty menestyksekäs pikkuapollon siirto. Vuonna 2000 Porvoon Stensböleen vapautettiin 20 hedelmöitettyä naarasta. Seuraavana kesänä havaittiin kaksi koirasta ja neljä naarasta, mutta jo kahdessa vuodessa kanta kasvoi noin 100 perhoseen.
Sen jälkeen pikkuapollot jatkoivat runsastumistaan niin, että viimeisten kolmen vuoden aikana Porvoossa on kuoriutunut 500–1 000 perhosta kesässä. Pikkuapollo on myös onnistunut levittäytymään istutusniityn ympäristöön.
Perinnebiotooppien hoito on perusedellytys pikkuapollolle sopivien elinympäristöjen syntymiselle ja säilymiselle. Luonnonhoito-LIFE-hankkeessa Metsähallituksen luontopalvelut kunnostaa yhteistyössä maanomistajien kanssa uusia laidunalueita pikkuapollolle sopivaksi.
– Tavoitteena on, että sopivia elinympäristölaikkuja on tulevaisuudessakin Rekijoen Natura-alueella niin paljon, että ne ylläpitävät elinvoimaisen perhospopulaation, toteaa projektipäällikkö Kati Halme Metsähallituksesta.
Muutkin lajit hyötyvät
Perinneympäristöjen hoitamiseksi tehty työ hyödyttää myös monia muita uhanalaisia lajeja, jotka ovat kärsineet niittyjen ja ketojen umpeenkasvusta.
– Luonnonhoito-LIFE-hankkeessa keskitytäänkin hoitamaan lajistollisesti monimuotoisimpia luontotyyppejämme, joista Rekijoen upeat perinnemaisemat ovat hieno esimerkki, Halme sanoo.
Pikkuapollon suojelu on osa Euroopan unionin rahoittamaa ja Metsähallituksen luontopalvelujen johtamaa Luonnonhoito LIFE -hanketta, jossa hoidetaan uhanalaista luontoa lähes tuhannen hehtaarin verran: niittyjä, ketoja, puustoisia perinneympäristöjä, lehtoja ja valkoselkätikan asuttamia vanhoja lehtimetsiä.