Tampereella pidettiin viime viikonvaihteessa hyvähenkinen tulevaisuuteen suuntaava puoluekokous. Kokouksessa käytiin värikästä, joskin ajanpuutteen vaivaamaa keskustelua. Kokousväki oli tyylikäs läpileikkaus vasemmistoliiton jäsenistä ja kannattajista. Nuorista idealisteista vanhoihin veteraaneihin.
Hyvin usein kun vasemmiston tekemisistä uutisoidaan, niin pyritään etsimään erilaisia poliittisia jakolinjoja puolueväen keskuudesta. Nyt toimittajakunta etsii aktiivisesti uutisoitavaa ”liiallisesta vihreydestä” ja tulkitsee, että ympäristöasioiden esille nostaminen merkitsee ”peruskannattajien” hylkäämistä. Nyt tätä jakolinjoja korostavaa uutisoitavaa löydettiin puoluekokouksen lennokkaasta punavihreästä tulevaisuusasiakirjasta, jossa pohdittiin miltä maailma saattaa näyttää joskus vuosikymmenien kuluttua.
Jakolinjoja korostava ajattelutapa on järjetön.
Tällainen jakolinjoja korostava ajattelutapa on järjetön, sillä vasemmistolaisiksi itsensä kokevilla on enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä. Kannattajia yhdistää ainakin huoli työelämän pelisäännöistä, usko maksuttomiin peruspalveluihin, kriittisyys elinkeinoelämän herrojen ahneuteen ja halu toimia köyhyyden vähentämiseksi.
Teollisuustyöntekijää kyllä kiinnostaa oman työpaikkansa ympäristöasiat ja vapaalla ollessaan kalavesiensä ja marjametsien puhtaus. Samoin kasvukeskusten punavihreitä nuoria kyllä kiinnostaa työllisyys, työelämän pelisäännöt ja suomalaisten tuotteiden tulevaisuus. Heidän työelämänäkemyksissään korostuvat pätkätyöläisten arkiset ongelmat ja teollisuustuotannossa he taas vaativat tuotteiden energia- ja materiaalitehokkuutta tai kritisoivat ulkomaille tuotantoa siirtävien ahneiden monikansallisten yhtiöiden luontoon ja ihmisiin kohdistuvaa piittaamattomuutta.
Tärkeää on myös nähdä, että vasemmistolla on ”peruskannattajia” hyvin monipuolisesti eri ihmisryhmissä. Suuri osa heistä työskentelee fyysisesti tai henkisesti raskaissa työtehtävissä ja kokee epävarmuutta työstä ja toimeentulosta. Toisilla työtä on liian vähän, toiset uupuvat työtaakan alle ja joillain on uhkana, että työpaikka häviää alta. On aika nähdä, että työelämä on muuttunut, tehtävät sirpaloituneet, ongelmat monimutkaistuneet ja siksi vasemmistollakin on tehtävää monissa ihmisryhmissä.
Kolmivuorotyötä vääntävät pienipalkkaiset lähihoitajat, teollisuus ja rakennustyöläiset, siivoojat, osa-aikatöillä elävät kaupan kassat tai tarjoilijat, ulkoistusuhan alla toimivat kuntatyöläiset, seuraavaa määräaikaisuutta jännittävät pätkätyöläiset, pienituloiset eläkeläiset ja opiskelijat, kymppikioskia aamusta iltaa pyörittävät pienyrittäjät… Yhdessä he muodostavat vasemmiston peruskannattajakunnan.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.