Vasemmistoliiton Tampereen puoluekokous osuu tietynlaiseen taitekohtaan. Puolueen tavoiteohjelma on voimassa vuoteen 2015. Siinä on paalutettu puolueen linja useimpiin ajankohtaisiin asioihin. Tuon ohjelman päätavoite on uuden ekologisesti kestävän hyvinvointivaltion rakentaminen. Nyt kokoukselle valmistellussa Punavihreässä asiakirjassa katsotaankin kauemmas tulevaisuuteen.
Puheenjohtaja Paavo Arhinmäen asema vasemmistoliitossa on vahva. Arhinmäelle ei ole ilmaantunut haastajia. Tästä voi päätellä, että puolueväki on tyytyväinen puoluejohdon linjavalintoihin puoluekokouskaudella. Se ei kuitenkaan ole hiljentänyt – ajoittain kriittistäkin – keskustelua puolueen sisällä.
Puolue-elämässä on terve piirre, jos asioista voidaan väitellä ja olla myös eri mieltä. Erilaiset mielipiteet kannattaa nähdä rikkautena. Parhaiten tuloksia kuitenkin syntyy, kun toimitaan kaikin voimin yhteisesti hyväksyttyjen linjanvetojen puolesta, koskivat ne sitten hallitukseen osallistumista tai jotakin yksittäistä asiakokonaisuutta. Eriseuraisuus heikentää voimaa ja vie uskottavuutta.
Arhinmäelle ei ole ilmaantunut haastajia
Vasemmistoliiton puoluekokouksessa eniten huomiota saavat henkilövalinnat, vaikka puheenjohtaja valittaneenkin yksimielisesti jatkamaan työtään. Puolueen esikunta eli puoluehallitus esimerkiksi uusiutunee aika reippaasti.
Viidestä varapuheenjohtajaehdokkaista taas kaksi tai kolme joutuu pettymään riippuen siitä, hyväksyykö kokous varapuheenjohtajien määrän nostamisen kahdesta kolmeen.
Puoluesihteerivaalissa on vain yksi voittaja ja neljä muuta saa niellä tappion karvaan kalkin. Jotkut ovat nähneet puoluesihteerin valinnan linjavaalina. Ehdokkailla on toki eroja, mutta kyseessä on puhdas henkilövaali, jossa ehdokkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja osaaminen nousevat ratkaisevaan asemaan.
Kokouksen keskusteluissa eniten huomiota saanee hallituspolitiikka, sen plussat ja miinukset sekä vaikean taloustilanteen esiin nostamat haasteet. Ajankohtaisista aiheista keskustelua syntynee myös sote- ja kuntauudistuksista sekä puolueen Eurooppa-politiikasta.
Ennen puoluekokousta eniten on puoluekentällä kättä väännetty suhtautumisesta perustuloon. Keskustelussa on esitetty perusteltuja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Perustulo on osa kokoukselle valmisteltua Punavihreää asiakirjaa, joka kokonaisuutenakin on saanut ristiriitaisen vastaanoton – ollako vai eikö olla. Mahdollista onkin, että tulevaisuuden visioita esittelevän asiakirjan valmistelu jatkuu puoluekokousväen evästysten saattelemana. Hutiloiden ja kiireellä ei kannatakaan hyväksyä asiakirjaa, jonka visiot ulottuvat kauan tulevaisuuteen.
Puolueet voivat vaikuttaa siihen, miltä kokoukset näyttävät ulospäin, mutta ne eivät pysty päättämään sitä, mitkä asiat nousevat esimerkiksi uutisoinneissa pääasioiksi. Esimerkiksi kolme vuotta sitten Jyväkylässä vasemmistoliitto näyttäytyi julkisuudessa turkistarhausta vastustavana puolueena. Nyt esiin nousevat uudet asiat.