Mitä tapahtuisi jos ammattiliitot yhtäkkiä haihtuisivat savuna ilmaan?
Kysymyksen esittää Ajatuspaja Liberan tuore raportti Umpikujassa? ja vastaa, että pelkkää hyvää. Hyvää työntekijää arvostettaisiin ja huono joutuisi ehkä pinnistelemään vähän kovemmin, mutta työpaikan toverihenki kohentuisi, ongelmiin kehitettäisiin paikallisiin oloihin sopivat ratkaisut ja kaikki tulisivat iloisiksi.
– Tämän valoisan näkemyksen lähtökohta on usko vapaiden ihmisten hyvään tahtoon ja yhteistoimintakykyyn, kirjoittavat raportin laatijat.
Umpikujassa?-raportti tietää alaotsikossaan kertoa, että ”Aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohitse”.
Raportin kirjoittajakolmikkoa on johtanut vuorineuvos Gustav von Hertzen. Hänen tukenaan ovat toimineet yrittäjä Jalo Paananen ja varatuomari Seppo Riski.
Kirjoittajilla on taustaa myös työnantajien etujärjestötoiminnassa, mutta Riskillä se on pisin ja ansiokkain. Hän toimi työnantajakeskusjärjestöjen johtotehtävissä vuosikymmeniä ja oli neuvottelemassa monet tulopoliittiset sopimukset. Riski jäi eläkkeelle Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinajohtajan tehtävistä.
Markkinauskovaisten märkä uni
Raportti on markkinauskovaisten märkä uni. Ay-liike tuntuu raportin kirjoittajien mielestä olevan kaiken pahan alku ja juuri. Ilman ay-liikeen harjoittamaa hirmuvaltaa vapaat ihmiset toimisivat vapailla markkinoilla sopusoinnussa ja kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Raportin mukaan kansainvälinen vertailu ei viittaa siihen, että ay-liike lisäisi talouskasvua ja yleistä hyvinvointia. Pikemminkin päinvastoin.
– Tämän päivän Suomessa nykymuotoinen edunvalvonta on yksiselitteisesti kansantaloudellinen rasite, kertoo raportti.
Palkkatason keinotekoinen nostamisen seurauksena on markkinahäiriöitä ja hyvinvointitappioita.
Keskitetyt työehtosopimukset aiheuttavat työttömyyttä etenkin heikosti koulutetun nuorison piirissä. Vielä pahempaa on raportin mukaan työmotivaation kuihtuminen. Kovalle työlle ja itsensä kehittämiselle ei jää sijaa tiukasti säännellyissä työehtosopimuksien verkoissa.
Kiristäjien kartelli
Ay-liikkeen erivapauksista raportti löytää räikeän esimerkin ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta.
Raportin julkistamisen keskustelutilaisuudessa von Hertzen tosin piti verovähennystä pikkujuttuna verrattuna suurimpaan vääryyteen.
Se on, että työntekijöillä saavat perustaa kartellin, siis ammattijärjestön, kiristämään työnantajalta palkkaa ja muita etuuksia. Näin tehdessään ne vääristävät markkinoita estämällä työn hinnan vapaata muodostumista markkinoilla.
Von Herzenin mukaan kilpailulakiin tuli aikoinaan valuvika. Kartellit kiellettiin kaikessa yritystoiminnasta asiakkaiden parhaaksi, mutta ei työmarkkinoilta. Von Herzen toimi aikoinaan kilpailulakia valmistelleessa komiteassa.
Työaikaa, ylitöitä ja lomia koskeva lainsäädäntö on raportin mielestä aikansa elänyttä.
– Kansalaisella pitäisi olla oikeus tehdä työtä niin paljon – tai niin vähän – kuin haluaa, ehdoilla, jotka hän on valmis hyväksymään, raportti vaatii.
Paratiisi hukassa
Raportti ei kerro missä sijaitsee paratiisi, jota kohti pitäisi pyrkiä.
Paratiisiksi ei kelpaa edes Yhdysvallat, sillä heiveröisellä ay-liikkeellä on sielläkin aivan liiaksi vaikutusvaltaa erityisesti julkisella sektorilla.
Koulutuksen heikko taso ei johdu maan kehnosti resursoidusta julkisesta koulutusjärjestelmästä. Syypää on opettajien tehokas, mutta oppimistulosten kannalta typerä edunvalvonta.
Ehkäpä onni kukoistaa kehitysmaiden hikipajoissa. Ainakaan siellä ei ay-liike ole rajoittamassa vapaata kilpailua.