Kuka tietää, mitä tarkoittaa sana Itella? Ei mitään. Kuitenkin kyseessä on kansainvälinen suuryritys, jolla on liiketoimintaa lukuisissa maissa, jolla on noin 28 000 työntekijää ja jonka omistajana on Suomen valtio. Kyseessä on Suomen Posti.
Ennen vanhaan kaikki Suomen kansalaiset saattoivat luottaa siihen, että posti kulki. Muistamme myös vanhan, kännykkäaikaa vastaan taistelleen loistavan mainoslauseen: ”langattomia yhteyksiä jo vuodesta 1638…” Siihen maailman aikaan tuntui hyvältä, että on jotain, mihin luottaa.
Valtion omistajapolitiikka pitää laittaa uuteen uskoon.
Tänään on kaikki toisin. Itellalla on parasta aikaa käynnissä peräti kolmet yt-neuvottelut. Työntekijät ovat tilanteesta ihmeissään. Kansainvälistymisen tarkoituksena tuntuu olevan palvelujen siirto halpatyön maihin, kuten Vietnamiin ja Intiaan. Näissä maissa ei suomalainen työlainsäädäntö päde ja pelkona onkin, että osa Itellan sähköisistä palveluista tuotetaan olosuhteissa, jotka eivät kestä päivänvaloa täällä Suomessa. Suomalaisen euro kun on siellä päin maailmaa päivän palkka ja yleensä ei sitäkään. Yhtiöittämisensä jälkeen Suomen Posti onkin keskittynyt hakemaan liikevoittonsa työntekijöitä karsimalla ja palveluitansa ulkoistamalla. Kuvaavaa on myös, että yhtiön tavoitteena tänä vuonna on kymmenen prosentin tuotto omistajallensa. Luulisi Suomen valtiolle vähemmänkin riittävän, jos tarkoituksena on voiton vääntäminen duunarin selkänahasta.
Olen usein eduskunnan kyselytunneilla ja kirjallisten kysymysten muodossa nostanut keskusteluun asioita, jotka koskevat valtionyhtiöiden toimintaa. Olen kysynyt johtoportaan optioista ja hillittömistä palkankorotuksista, Rautaruukin Beroa-tutkinnoista sekä nyt viime päivinä erityisesti Fortumin sähköverkkojen myyntiaikeista ja Itellan ulkoistamissuunnitelmista.
Moni ajattelee, että kansanedustaja voi vaikuttaa esimerkiksi valtionyhtiöiden toimintaan. Näin luulisi myös olevan, sillä kyse on veronmaksajien omaisuudesta ja kansalaisten valitsemista päättäjistä. Valitettavasti on kuitenkin myönnettävä, että yksittäisen kansanedustajan vaikutusmahdollisuus valtionyhtiöiden päätöksiin on lähinnä teoreettinen eikä suuria tekoja voi kansalaisille lupailla. Tämä on turhauttavaa.
Kun postiväki marssii ulos työpaikaltaan, on syytä kysyä miksi ja antaa heille kaikki tuki. Samalla on kysyttävä, miksi kaikille tutusta Suomen Postista rakennettiin kasvoton jättifirma, joka omistuksiensa ja ulkomaisten yhteistyökumppaneidensa kautta polkee vähävaraisten ihmisten oikeuksia niin täällä kuin jossain kaukana maailmalla.
Valtion omistajapolitiikka pitää laittaa uuteen uskoon ja palauttaa eduskunnalle valtaa ohjata yhtiöiden toimintaa. Itellan osalta meidän on kysyttävä asiasta vastaavalta ministeri Heidi Hautalalta omistajaohjauksen moraalin ja eettisten pelisääntöjen perään.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.