Helsingin kaupunginteatterissa viime kuussa ensi-iltansa saanut Metsäperkele kertoo suomalaisen metsäteollisuuden noususta. Kansallisteatterin tuore näytelmä Metsäjätti puolestaan kertoo teollisuudenalasta toista vuosisataa myöhemmin.
Näytelmän ja sen pohjana olevan romaanin aihe on mitä vakavin ja ajankohtaisin. Pieni paikkakunta rimpuilee globaalien markkinavoimien kourissa. Selväksi käy, ketkä maksavat kovimman hinnan. He ovat tämän ”menneisyyden teollisuudenalan” kymmenet tuhannet työntekijät lähimmäisineen.
Toista polkua on kulkenut vaneritehtaan varassa eläneeltä syrjäkylältä opiskelemaan lähtenyt Pasi. Toisen polun kulkija, Janne on jäänyt niille teloilleen, kuumapuristimen hoitajaksi vaneritehtaalle. Lapsuuden ystävät kohtaavat, kun suuryhtiössä pikkupomoksi noussut Pasi saa vastentahtoisen tehtävän. Vaneritehdas ei tuota tarpeeksi voittoa. Sääliä ei tunneta. Tehdas on saneerattava ja toimintaa tehostettava eli on aloitettava yt-neuvottelut.
Pieni paikkakunta rimpuilee globaalien markkinavoimien kourissa.
Tehtävä ei ole Pasille helppo. Hänen tuskansa kuvaaminen on tarinan toinen puoli. Toinen puoli on se, miten hänen pääkonttorin konsulttina tekemänsä päätökset merkitsevät tehtaalla työskentelevälle Jannelle ja hänen työtovereilleen.
Notkeaa dialogia
Romaanin tavoin dramatisoinnissa edetään vuoropuheluin, vaihtaen kaverusten nuoruusmuisteluja. ”Vaihdot” ovat sujuvia. Nopeatempoinen rytmi on onnistunut valinta ja pitää mielenkiinnon yllä.
Miika Nousiaisen tekstin tuominen näyttämölle on ohjaajalle ja näyttelijöille varmasti mieluisaa. Nousiainen on jo kirjaa kirjoittaessaan tehnyt paljon heidän puolestaan. Hänen ansionsa ovat vetävässä, teatterinomaisessa kerronnassa. Dialogit ovat notkeudessaan antoisia.
Ohjaaja Aleksis Meaneyn johtama tiimi on onnistunut tärkeimmässä, kun se on poiminut Nousiaisen tarjoilusta osuvimmat iskut ja on tehnyt sen niin, että nousiaismainen tapa on säilynyt ulosannissa. Sanataiteen mestari osaa ilmaista asiansa pilke silmäkulmassa.
Nousiaismainen huumori saa myös ymmärryksen kukoistamaan. Siinä onkin tämän ”taktiikan” juju.
Metsäjätti toteutetaan Willensaunassa minimiehityksellä. Pasia ja Jannea esittäneiden Heikki Pitkäsen ja Jani Karvisen lisäksi näyttämöllä on vain kapitalisti/vaimo-kaksoisroolissaan Pirjo Määttä. Pitkänen ja Karvinen ovat roolihahmojensa oloisia. Hahmot ovat osuvia ja toimivat näyttämöllä.
Pirjo Määtälle annettu tehtävä on työläs, kuten monihahmoroolit tapaavat olla. Ohjaajan keksimä tapa elävöittää kerrontaa käyttämällä kolmikkoa myös mikrofoniin puhuvina päinä näyttämön sivustalla oli näppärä ratkaisu, ja vaikutti kuten oli tarkoituskin.
Metsäjätti. Suomen Kansallisteatterin Willensauna. Ohjaus ja dramatisointi: Aleksis Meaney. Rooleissa: Heikki Pitkänen, Jani Karvinen, Pirjo Määttä. Lavastus ja puvut: Katri Rentto. Valot: Ilkka Niskanen. Ääni: Juha Kerkola. Videot: Pyry Hyttinen.