Mitä kuuluu vahakabinettiin 19
Ensi vuonna siirrymme vuoden 2014 lisäksi vuosiin 1814, 1914 sekä 1939. Näillä vuosiluvuilla on porvariston kannalta vahva symbolinen merkitys.
Napoleonin sotien päättyessä 1814 porvariston lapsuus loppui. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 porvariston nuoruus päättyi ja alkoi keski-ikä, joka päättyi toisen maailmansodan alkamiseen 1939.
Vuonna 2014 alkaa porvariston myöhäisvanhuus, kuihtuminen ja haihtuminen niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin.
Porvaristolla on edessään pelkät perintöriidat työväenluokan kanssa, koska porvaristo haluaa jättää perinnöttömäksi kapitalismin kohdussa syntyneen seuraajansa.
Siksi rahaporvaristo harjoittaa historian näyttämöltä perääntyessään poltetun maan taktiikkaa tai tarkemmin sanottuna poltetun maan praktiikkaa.
Poltetun maan taktiikka on strategia, jossa sotajoukkojen vetäytyessä tuhotaan infrastruktuuri, perusrakenteet, joista voisi olla etenevälle viholliselle hyötyä.
Ruokavarantojen, siltojen, kulku- ja viestiyhteyksien tuhoamisen lisäksi poltetun maan taktiikkaan kuuluu rakennusten systemaattinen tuhoaminen. Lapin läänissä saksalaiset tuhosivat 1944 noin 15 000 rakennusta, lähes puolet koko läänin rakennuskannasta
Globaali rahaporvaristo harjoittaa poltetun maan praktiikkaa tuhoamalla systemaattisesti valtioiden talouksia, jotta tästä kaikesta jäisi vain luu työväenluokan käteen.
Finanssikapitalistien haaveena on saada valtiot kuristusotteeseensa, kuten Napoleon haaveili 1807 julistamallaan mannermaansulkemisella tuhoavansa Britannian kaupan estämällä sen viennin Eurooppaan.
Euroopan satamat suljettiin brittiläisiltä tavaroilta ja laivoilta. Brittiläisten tuotteiden vienti sekä englantilaisten harjoittaman amerikkalaisten ja aasialaisten tavaroiden jälleenvienti kiellettiin.
Tällä tempulla Napoleon toivoi tuhoavansa brittiläiset kauppayritykset ja aiheuttavansa vaikean lamakauden, joka tuntuisi varastojen täyttymisenä, työttömyytenä, ryntäyksenä pankkeihin, rahanarvon laskuna, hintojen nousuna ja yhteiskunnallisina mullistuksina.
Samalla Iso-Britannian hallitus menettäisi tullitulonsa ja tulisi kykenemättömäksi vastaamaan suunnattomasta valtiovelastaan.
Se ei voisi enää lainata lisää alamaisiltaan eikä jatkaa mantereella olevien liittolaistensa rahallista avustamista.
Näin Napoleon toivoi saavansa Britannian polvilleen jalkojensa juureen, kuten finanssikapitalistit haluavat valtiot ulosmitattavaksi pankkien hoteisiin.
Näin siis olemme palanneet vuoteen 1814 muistelemaan porvariston lapsuusaikojen loppua. Mitään ei porvaristo ole oppinut eikä mitään unohtanut.
Napoleonin mannermaansulkemus johti massiiviseen salakauppaan, koska Britannialla oli sokerin, tupakan ja muiden merentakaisten tuotteiden myynnin monopoli. Ihmiset eivät halunneet luopua näistä arjen ylellisyystuotteista.
Napoleon joutuikin toteamaan kärsimättömänä, että Euroopan kohtalo näytti pyörivän sokeritynnyrin päällä.
Napoleonin talousseikkailujen jälkeen siirryttiin 33 vuodeksi pysähtyneisyyden, Pyhän allianssin tilaan, vanhan vallan palatessa näyttämölle.
EU on porvariston vastaava yritys pysytellä vallassa Raha-allianssin sekä poltetun maan praktiikan turvin, vaikka historian vahakabinetin ovet ovat porvaristolle sepposen selällään, jossa sitä odottaa historian leposija.