Keskiajalla tappokin oli usein sovitettavissa sakolla. Ruotsin vuoden 1734 laki määräsi kuolemanrangaistuksen sellaisistakin teoista, joita nykyisin ei pidetä rikoksena lainkaan.
Kuolemanrangaistus oli säädetty muun muassa jumalanpilkasta, noituudesta, valtiopetoksesta, kuninkaaseen tai hänen neuvonantajaansa kohdistuvasta kunnianloukkauksesta, rahanväärentämisestä, kaksinnaimisesta, eläimeen sekaantumisesta, murhapoltosta, murhasta, raiskauksesta, yli sadan taalarin arvoisen esineen varastamisesta kirkosta sekä sukurutsauksesta.
Vuosien 1695–97 nälkävuodet tappoivat kolmanneksen Suomen puolimiljoonaisesta väestöstä. Työvoimasta oli huutava pula. Vuosien 1723 ja 1739 palkollissäännöllä suomalaisia, Ruotsin valtakunnan alamaisina opetettiin kuolemanrangaistuksen pelon lisäksi myös työelämän tavoille.
Ankarien tuomioiden uhalla haluttiin estää, että yhtään maankiertäjää, irtolaista tai itsellistä ei siedetä enempää kaupungeissa kuin maaseudullakaan.
Asunnon antamisesta tällaisille mierolaisille seurasi ankara sakkorangaistus. Jokaisen oli hankittava itselleen elinkeino, virka, talo tahi torppa. Irtolaisuudesta tuomittiin pakkotyöhön.
TTT:n Vankikuljetus nro 86 -näytelmä kertoo urjalalaisen 1700-lukulaisen torpparin Yrjö Janatuisen tarinan.
Janatuinen on tarkkasilmäinen ja -korvainen, monipuolisesti sivistynyt mies, jota piispan nuhtelema laiskanpulskea pappi pyytää avukseen saarnojen kirjoittamisessa. Piispan mielestä papin ylimalkaiset saarnat kun käsittelevät korkeintaan kolmea käskyä, eikä kolme käskyä vielä täytä kaikkia vaaroja. Puhumattakaan siitä, että hän uusioi joulusaarnansa, jopa kolmesti kesälläkin.
Janatuisen kirjoittamien saarnojen ansiosta papin suosio kasvaa seurakuntalaisten keskuudessa, ja maine etevänä saarnamiehenä kihahtaa pastorin päähän. Pahaksi onnekseen ja kohtalokkain seurauksin hän lähestyy intiimisti Janatuisen tytärtä. Siitä säyseä ja sivistynyt Janatuinen tulistuu ja päästää papin hengiltä.
Varsinainen draama alkaa, tai ainakin pyrkii alkamaan, kun näyttämölle vyöryy julmettu ahvenanmaalainen kuljetusalan vapaa ammatinharjoittaja Gustav Gustafsson.
Janatuisen surmaaman papin suku asuu Ruotsissa, ja he haluavat nähdä sukulaismiehen surmaajan pyövelin käsissä kotikentällään. Tästä alkaa monivaiheinen matkanteko, jonka kuvauksen ohjaaja on ratkaissut ehkä liiankin toisteisin kohtauksin tansseineen ja lauluineen.
Tarina perustuu ahvenanmaalaisen kirjailijan Leo Löthmanin 2006 ilmestyneeseen romaaniin Fångtransport nr. 86. Löthmania kiinnostaa se, millaiset tuomittujen, vartijoiden ja pyövelien väliset suhteet tuon ajan yhteiskunnassa olivat, kun he kaikki olivat lähtöisin suuresta ja valtaa vailla olevasta ihmismassasta.
Esityksen lavastus ja puvustus ovat yksinkertaisuudessaan toimiva ja monet näyttämökuvat mieleenpainuvan kauniita.
Tanssi, musiikki, laulu ja näytelmällinen replikointi ovat vaikea yhdistelmä niin näyttelijöille kuin katselijoiden seurattavaksikin. Ensemblen yhteistyö sujuu hyvin, mutta esityksen fragmentaarisuus ja kohtausten samankaltaisuus on aika puuduttavaa.
Aiheen traagisuus ei välttämättä istu komediaksi, jos ei tulkita sitä mustaksi hirtehishuumoriksi. Viittaukset nykypäivään: ulkoistamiseen, yksityistämiseen ja nyrkkipajabisnekseen jäävät sivuhuomautuksiksi.
Tom Lindholm tekee jälleen erinomaisen, monisävyisen ja herkän roolityön Janatuisena. Hän osoittautuukin ovelaksi veijariksi, joka naruttaa julmaa kuljettajaansa mennen tullen retoriikan mestarillisesti halliten. Hänen monologejaan olisi kuunnellut musiikin särkemättä enemmänkin ja ehjempinä. Kaunis on myös esityksen pieni rakkauskertomus vankilaloukossa.
Pentti Helin Gustaf Gustafssonina on hurja hahmo, mutta pistää vähän turhankin överiksi uunoturhapuromaisuuksineen.
Mainiossa loppuratkaisussa ystävyys ja kekseliäisyys voittavat totaalisen vallan mahdin.
Tampereen Työväen Teatteri, Vanha päänäyttämö: Vånkikuljetus nro 86 . Romaani: Leo Löthman. Suomennos: Riitta-Lea Värelä. Dramatisointi Seppo Parkkinen, ohjaus; Juha Malmivaara, säveltäjä; Kari Mäkiranta, lavastus ja pukusuunnittelu; Pirjo Liiri-Majava. Rooleissa: Pentti Helin, Tom Lindholm, Tuire Salenius, Teija Auvinen, Jari Leppänen, Heidi Kiviharju ja Marko Keskitalo. Ensi-ilta oli 5.2.2013.