Näytelmässä kauhistuttaa ihminen, ei hänen luomansa Olio.
Englantilaisen Nick Dearin uudelleen kirjoittama näytelmä Mary Shelleyn romaaniklassikosta Frankenstein on kertomus nerokkaasta Viktor Frankensteinista (Antti Luusuaniemi), joka ryhtyy sormeilemaan luonnonjärjestystä.
Kun hänen täydelliseksi ihmiseksi suunnittelemansa Olio osoittautuu rujoksi hirviöksi, Frankenstein pakenee ja jättää Olion selviytymään omillaan. Olio kaipaa rakkautta, mutta oppii nopeasti karttamaan vihamielisiä ihmisiä.
Mitä tapahtuu lapselle, jonka kaikki hylkäävät?
Esa-Matti Long tekee Oliosta inhimillisen.
Miksi sinä loit minut, miksi sinä teit minusta tällaisen ja miksi sen jälkeen hylkäsit minut, hän kysyy ”isältään”, kun tämän vihdoin kohtaa. ”Olisin halunnut vain, että rakastaisit minua”.
Olio haluaisi vain olla samanlainen kuin muut, mutta on erilainen. Ei auta lukeminen eikä oppi, ei runouden tunteminen, ei pukeutuminen ihmisen vaatteisiin. Olio pysyy ihmisten silmissä oliona. Erilaisena, vastenmielisenä ja pelottavana.
Miten käyttäytyy olento, jonka hyvät aikeet tyrmätään kerta toisensa jälkeen heittämällä tätä kivillä, sylkemällä ja haukkumalla? Huonosti, lopulta. Sen tiedämme myös elävästä elämästä.
On erikoista, että tarina, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan, ilmestyi jo vuonna 1818. Teksti herättää kysymyksiä, jotka eivät ole vanhentuneet.
Kenellä on oikeus päättää kuka saa syntyä? Miksi pelkäämme erilaisuutta? Mihin sokea kunnianhimo voi johtaa? Antavatko luonnontieteet ratkaisun kaikkeen? Mikä on tutkijan vastuu, vanhemman vastuu? Mitä tapahtuu lapselle, jonka vanhempi hylkää? Mitä tapahtuu lapselle, jonka kaikki hylkäävät? Mikä tekee ihmisestä ihmisen, onko sielua olemassa?
Kukaan ei halua luoda tai synnyttää ”hirviötä”, ei koulusurmaajaa, ei sairasta lasta, ei sosiopaattia. Silti meillä on vimmainen halu ratkaista elämän arvoitus ja luoda elämää.
Erityisen tekstistä tekee myös se, että tarinan kirjoitti, tuohon aikaan, nuori nainen. Kun romaani ensimmäistä kertaa julkaistiin sen oikean kirjoittajan Mary Shelleyn nimellä, se herätti epäilyksiä siitä, voiko naisen mielikuvitus tuottaa mitään niin hirvittävää.
Sukupuolikysymys nousee näytelmässä esiin Minka Kuustosen hienosti näyttelemän Elisabethin hahmossa.
Hänkin olisi halunnut opiskella, mutta ei tyttönä ole sitä voinut tehdä. Elisabeth toimii myös vastavoimana sulhasensa Viktor Frankensteinin kylmälle kunnianhimolle. Viktor uskoo tieteeseen, sähköön, numeroihin, Elisabeth tuo niiden rinnalle uskon ihmiseen ja rakkauteen.
Elisabethin hahmossa näkyy myös Mary Shelleyn oma historia.
Shelley kasvoi taiteilijakodissa. Isä William Godwin oli yhteiskunta- ja moraalifilosofi ja romaanikirjailija, ja äiti Mary Wollstonecraft tunnetaan nykyaikaisen naisasialiikkeen uranuurtajana.
Hänen vuonna 1792 kirjoittamansa pamfletti Vindication of the Rights of Women (Naisten oikeuksien julistus) oli monin tavoin edellä aikaansa.
Kansallisteatterin Frankenstein näyttää ja kuulostaa hyvältä. Kati Lukan lavastus, Tarja Simosen puvustus, Ville Toikan valosuunnittelu ja Tapani Rinteen musiikki luovat komeat ja synkät puitteet synkälle tarinalle. On tulta, jäätä ja urkupillejä. Olion naamiointi on Jani Kylmälän ja Tarja Ylianttilan käsialaa.
Ensimmäisellä puoliskolla näyttämön tapahtumat ja kohtaukset tuntuvat välillä suoritteilta, joita tehdään tietyssä järjestyksessä, vailla sen kummempaa syvyyttä. Se mikä näytelmän ensimmäisellä puoliajalla puuttuu, korjaantuu toisella puoliskolla, kun tarinan intensiteetti kasvaa.
Ja kas. Taide jäljittelee elämää ja elämä taidetta. Uutiset kertoivat tällä viikolla Harvardin yliopiston genetiikan professorista, joka haluaisi herättää henkiin neandertalinihmisen.
”Tarvitaan seikkailunhaluinen nainen synnyttämään neandertalilainen”, visioi synteettisen biologian edelläkävijänä tunnettu George Church Der Spiegel -lehdessä.
Verkkokalvoilla välkähtelee vielä Frankensteinin viimeinen kuva, Olio luojansa kanssa loputtomalla matkalla, toistensa kuvina ja taakkoina. Ympärillä palavat maapallot.
Nick Dear: Frankenstein. Perustuu Mary Shelleyn romaaniin. Ohjaus Mika Myllyaho. Rooleissa mm. Antti Luusuaniemi, Esa-Matti Long, Maria Kuusiluoma, Minka Kuustonen, Ismo Kallio, Amos Bortherus/Lauri Karo/Pablo Ounaskari. Suomen Kansallisteatteri.