Juha Jokelan Fundamentalisti ei ole mikään kevyt iltapala, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen se on. Ulkopiirteiltään Fundamentalisti käsittelee papin ja hänen vuosia sitten tuntemansa ja lahkoon ajautuneen naisen suhdetta. Syvemmältä katsoen kyse on hyväksymisen etsimisestä, yksinäisyydestä, rakkaudesta, pettymyksestä, toivosta ja tarpeesta tulla kuulluksi.
Markus (Marko Jalonen) on päättänyt uudistaa kirkon luutuneita käytänteitä ja kirjoittaa aiheesta kirjaa. Samaan aikaan hänen ovelleen ilmestyy Heidi (Kaisla Flood), nainen menneisyydestä.
Heidi on kokenut todellisen herätyksen ja haluaa pelastaa Markuksen, ennen kuin saatana saa tämän lopullisesti hyppysiinsä. Markus puolestaan päättää pelastaa selvästi fundamentalistien kynsiin joutuneen Heidin.
Vähitellen kuoriutuva kertomus näyttää näiden kahden hahmon yhteisen menneisyyden, joka luo jatkuvasti koko näytelmälle uutta pohjaa.
Aitoa uskontaistoa
Jokelan teksti on vahva ja sen parhaimpiin osioihin lukeutuvat uskontaistot, joissa historiallisiin faktoihin nojautuvan Markuksen ja tiukasti raamatun sanaan uskovan Heidin näkemykset törmäävät yhteen. Näyttelijät selviävät näistä kohtauksista hienosti luoden aidon konfliktin tunteen voimakkaalla läsnäolollaan.
Marjo Linnasalmen ohjaus pysyy hyvin kasassa alusta loppuun. Yli kaksituntinen näytelmä ei menetä jännitteitään missään vaiheessa, päinvastoin se onnistuu kasaamaan niitä lisää loppunäytökseen.
Marko Jalonen on vakuuttava oman uskonsa kanssa painivana pappina, joka kuvitellun rakkautensa valossa haluaa pelastaa entisen opetuslapsensa.
Kaisla Flood puolestaan onnistuu luomaan niin herkkäpiirteisen kuvan fundamentalistista, että häntä seuratessa ja kuunnellessa helposti unohtaa katsovansa näyttelijäntyötä.
Teatteri Kultsa: Fundamentalisti. Käsikirjoitus: Juha Jokela. Ohjaus: Marjo Linnasalmi. Lavastus: Marika Kahra ja työryhmä. Puvustus: Teija Kotka-Pulkkinen. Valosuunnittelu: Tikku Heino. Rooleissa: Marko Jalonen, Kaisla Flood.