Viikon kysymys
Nyt kuntavaalien alla monet puhuvat – puolueesta riippumatta – lämpimin äänenväristyksin lähidemokratiasta, mutta usein kuulijalla on vaikeuksia ymmärtää, mitä puhuja oikeasti tarkoittaa. Ainakin hän on hyvän puolella, kai?
Nyt kuntavaalien alla olisikin sopivista sopivin hetki avata tätä epämääräistä, yleisen tason käsitettä.
Lähidemokratia venyy kuin pitkä piimä. Terminä sitä on vaikea määritellä, koska se voi tarkoittaa näkökulmasta riippuen hyvinkin monia asioita. Melkein kaikki sitä kuitenkin haluavat ja niin sanoessaan määrittävät termin omalla tavallaan omista lähtökohdistaan – useinkin vailla käytännön esimerkkejä..
Tohtorin mielestä politiikkaan pitäisi saada enemmän särmää.
Erilaiset työryhmätkin ovat vääntäneet muistioita lähidemokratian merkityksestä ja komiteat istuneet itsensä väsyksiin.
Tutkijatohtori Pia Bäcklund ravistelee raikkaalla tavalla käsityksiämme lähidemokratiasta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista Tampereen yliopiston Aikalainen-lehden (14/2012) juuri ilmestyneessä numerossa.
Bäcklundin mielestä suomalaisen demokratian tila on huolestuttava, koska asukkaiden ääni ja tiedollinen pääoma jäävät käyttämättä: ”Virkamiesten ja poliitikkojen valtaeliitti päättää asioista keskenään.”
Tohtorin mielestä politiikkaan pitäisi saada enemmän särmää. Hän on huolissaan myös siitä, että löysät argumentit menevät läpi, eikä se koske vain persuja vaan luottamushenkilöstöä yleisemminkin.
Ei tutkija vaaleja tyrmää tai vähättele vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden merkitystä. Hänen mielestään systeemi ei vain toimi silloin, jos viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välinen suhde on epäselvä. Luottamushenkilöidenhän pitäisi valvoa viranhaltijoiden toimia, mutta monissa kunnissa välit ovat niin läheiset ja he käyttävät sitä ”yhteistä” valtaa niin, että valvonta ei aina onnistu.
Bäcklundin mielestä nyt puhutaan kokoaan vääristä asioista, kun kauhistellaan sitä, miten valta vasta nyt kuntauudistuksen myötä olisi etääntymässä kansalaisista. Ongelmia on ollut tähänkin asti, mutta niistä on puhuttu aika vähän. Suomesta puuttuu sellainen keskustelukulttuuri, jossa kestetään sekin, että asioista ollaan eri mieltä.
Useimmat kuntalaisetkin haluavat, että kansalaisten osallistumismahdollisuuksia pitäisi lisätä. Näin on tapahtunutkin muun muassa Rovaniemellä, josta kerrottiin viime viikon Viikkolehdessä (12.10. s. 22)). Lapin pääkaupungissa aluelautakunnilla on oikeasti päätösvaltaa kuntapalveluihin. Asukkaiden ääni todella kuuluu ja vaikuttaa. Rovaniemi on kuitenkin – valitettavasti – poikkeus yleisestä linjasta.
Suuriin kuntiin on esitetty ratkaisuksi muun muassa kunnanosavaltuustoja. Ne kuulostavat sinänsä hyviltä ja demokraattisilta, mutta se on jäänyt hämäräksi, mikä niiden rooli todellisuudessa olisi.
Edustuksellista demokratiaa voidaan täydentää suoralla osallistumisella. Siitä kannattaa keskustella, miten se parhaiten tapahtuu. Malleja voi olla monia, kunhan aihepiiriin tartutaan ennakkoluulottomasti.
Tutkijatohtorin mukaan perinteiset edustukselliset kunnanosavaltuustot voivat pahimmillaan jopa estää asukkaiden näkemysten koko kirjon esillepääsyn.
Siitäkin on puhuttu vuosikaudet, että kuntalaisten pitää päästä jo varhain mukaan asioiden valmisteluihin. Se vaatii kuitenkin avoimuutta ja ripauksen rohkeuttakin. Sitä kunnissa kuitenkin helposti kavahdetaan varsinkin, jos johtavat luottamushenkilöt ovat omaksuneet viranhaltijoiden refleksit. Tämä juuri johtaa valtaeliittien syntymiseen, jolloin valta karkaa yhä kauemmas kuntalaisilta.
Tutkijatohtorin mielestä tarvitaan uusia suoran demokratian avauksia, muuten ei hallintotapa uudistu. Kyllä kuntalainen tietää!