Amerikkalaiskirjailija John Irvingista hahmottuu ilmeikäs kuva saksalaisdokumentissa John Irvingin maailma (2012). Alussa Irving nähdään etenkin nyrkkeilijöille tutun naruhypyn parissa. Irvingin laji on kuitenkin paini. Hän harrasti painia kilpailumielessä parikymmentä vuotta aloittaen 14-vuotiaana.
Irving yhdistää näppärästi painin ja kirjoittamisen puhuessaan toistosta. Ydin on, että toisto ei ole tylsää – on vain harjoittelua harjoittelun perään. Kirjoittamisen suhteen se merkitsee, että on rakastettava itse prosessia, vuosien puurtamista ilman yleisöä ja taputuksia. Niitäkin kyllä kuullaan, kun Irving nähdään yleisötapaamisessa Sveitsin Zürichissä.
Dokumentin antoisuus ja elävyys liittyvät osittain matkailupuoleen, kun välillä lyhyesti saksaksi kommentoiva Irving vierailee romaaniensa tapahtumapaikoilla.
Irving kertoo auliisti kirjojensa eteen harrastamastaan taustatyöstä. Tässä suhteessa erityisen valaisevaksi nousee vierailu Amsterdamin niin sanotun punaisten lyhtyjen alueella; siellä ääneen pääsevät sekä entinen poliisi että entinen prostituoitu. Myös tatuointitaiteilijan juttusilla käydään.
Kiinnostavaa sanottavaa Irvingilla on myös isänä olemiseen liittyvistä peloista ja ylipäänsä lapsen osasta kirjoissaan.
John Irvingin maailma. Yle Teema lauantaina kello 21.00.
uutiskirje 
