Aapelin Siunatussa hulluudessa Vilippus Rummukainen opastaa nuorempaa veljeään Elmeriä naisten suhteen:
”Nainen on sellainen pirun piironki, että vetäisetpä minkä laatikon auki tahansa, niin aina on synti silmiesi edessä, milloin missäkin värissä houkutellen. Viisas mies pesee kätensä puhtauden lähteessä ja pidättää itsensä kaikesta lihan liikutuksesta.”
Itse Sigmund Freud joutui tunnustamaan, että 30 vuotta naisen sielua tutkittuaan hän ei pysty vastaamaan kysymykseen, mitä nainen haluaa.
Espanjalainen sananlasku päätyy toteamukseen, että nainen ja kalenteri ovat hyviä vuodeksi kerrallaan ja naisen pelko on terveyden alku.
Lapinlahden taidemuseossa ratkotaan miehen ongelmallista suhdetta naiseen Tapani Kokon ja ITE-taiteilijoiden naiskuvien kautta kesänäyttelyssä Rakkaat akat.
Näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja myöntää, että näyttelyn työt kertovat miehen seksistisestä ja jopa naista esineellistävästä katseesta.
– Tätä riskiä ei kuitenkaan oteta siksi, että päästäisiin esittelemään museossa isoja tissejä vaan siksi, että naiset ovat niin monen itseoppineen miestaiteilijan keskeisintä kuvastoa. Isoissa näyttelyissä, joissa aiheet lomittuvat toisiinsa, se ohitetaan helposti problematisoimatta.
Itse tehdyn elämän taidetta kartoittaneen Minna Haverin mukaan ITE-taide on paljolti maaseudun miesten taidetta. Siksi siitä paistaa poikamainen huumori ja peittelemätön äijäuho.
– ITE-pihojen kuvastoissa naisille, kuten karhuillekin, on aina paikkansa. Nämä molemmat rakastetut aiheet ovat suomalaisen veistäjän silmälle sopivia, tekniikoihin taipuvia, mukavan muotoisia sekä ihan sellaisenaan mystisiä ja kiehtovan monitulkinnallisia, Haveri linjaa.
Esikuva Seppä Ilmarisessa
Suomalaisessa kansankulttuurissa naisen veistoa harjoitti jo Seppä Ilmarinen, joka puolisonsa menetettyään takoi itselleen morsiamen kullasta ja hopeasta. Neidosta tuli kyllä kaunis, mutta sen kylki oli kova ja kylmä.
Rakkaat akat -näyttelyn yksi erikoisuus on Ilmari ”Imppu” Salmisen (1929–2008) punainen itetupa ja perunamaa. Salminen oli syntyisin Helsingistä, Punavuoresta, mutta joutui siirtymään sodan jaloista Petäjävedelle.
Hän ei palannut Helsinkiin vaan loi Imppulandian, jonka huoneet täyttyivät ”tikityksistä.” Teokset ovat paperipohjille, esimerkiksi vanhojen mainosten tyhjälle puolelle, aikakauslehdestä leikattuja ja liimattuja julkkisten kuvia Impun kirjoituksen ja kuvituksen kera. Taustoina oli myös vanhoja autojen pölykapseleita.
Taideteoksia vai käyttöesineitä?
Seppo Knuuttila kertoo kirjassa ITE-vaaroilla (Maahenki), millaisia reaktioita ITE-taide herätti vuonna 1936 Suomen Kuvalehden julistaman puuveistoskilpailun yhteydessä.
Yksi 188:sta kilpailuun osallistuneista oli saarijärveläinen, Tapperin taiteilijaveljesten äiti, Aino Tapper (1899–1982), joka osallistui kilpailuun lehmäveistoksellaan.
Nimettömänä pysytellyt palkintotuomari totesi kisan tasosta:
”Kilpailijain lukuisuudesta huolimatta ei tuloksia kuitenkaan voi erikoisemmin esteettiseltä kannalta kehua.”
Tuomari kehotti puuveistäjiä tekemään ”ainakin välipaloiksi kauniita, jalomuotoisia ja miellyttäväpintaisia hyötytavaroita ja käyttöesineitä.”
Kesti siis yli 60 vuotta ennen kuin ITE-taiteelle myönnettiin sille kuuluva paikka taiteen kentillä ja taidemuseoissa.
Rakkaat akat -näyttely on toteutettu yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa, joka kartoittaa jo toista vuosikymmentä suomalaista ITE-taidetta.
Lapinlahden taidemuseo: Rakkaat akat. Tapani Kokon ja ITE-taiteilijoiden naiskuvia 30. syyskuuta saakka.