Latvialaisten kiinnostus suomalaiseen kirjallisuuteen ei osoita laantumisen merkkejä, sillä uusia teoksia käännetään vuosittain. Uusimpina käännöksinä ilmestyi kesäkuussa kaksi runoteosta: Pentti Saarikosken Ruotsin-kauden Tiarnia sekä kokoelma Claes Anderssonilta.
Claes Anderssonin runot on käännetty alkutekstistä ruotsista, ja käännöstyön tekivät Juris Kronbergs ja Guntars Godiņš. Idea käännöksestä sai alkunsa kesällä 2008, jolloin Andersson osallistui virolais-latvialais-suomalaiseen runotapahtumaan Latviassa.
Anderssonin eli latvialaisittain Klāss Andersonsin teos Laimīgs cilvēks (”Onnellinen ihminen”) julkistettiin niin, että kirjailija kävi itse kertomassa runoistaan Riiassa järjestetyssä tilaisuudessa.
Sekä Anderssonin että Saarikosken latvialainen kustantaja on Mansards. Saarikosken runot on kääntänyt Maima Grīnberga, jonka edellinen merkittävä käännöstyö suomesta oli pari vuotta sitten ilmestynyt Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Viime vuonna ilmestyi Grīnbergan kääntämänä osa Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -sarjasta.
Tämän hetken kääntäjiin kuuluu myös Suomessa asuva Zane Balode, jolla on parhaillaan työn alla Anja Snellmanin Parvekejumalat.
Latvialaisten kiinnostus suomalaiseen kulttuuriin näyttää siis edelleen huomattavasti innostuneemmalta kuin päinvastoin. Aikaisempina vuosikymmeninä suomesta on käännetty latviaksi muun muassa Hella Wuolijoen näytelmiä, eräitä F. E. Sillanpään teoksia ja Veikko Haakanaa, sen jälkeen Johanna Sinisaloa ja Risto Isomäkeä.
Sen sijaan latviasta suomeksi käännetyn kirjallisuuden luettelo on vaatimattomampi, vain kymmenkunta erillistä teosta sekä jonkun verran novelleja eri kokoelmissa ja runoutta. Romaaneista viimeksi on ilmestynyt Pauls Bankovskisin teos 2005, sitä ennen Alberts Belsin teokset 1970- ja 1990-luvuilla.
uutiskirje 
