Ali Samadi Ahadin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Vihreä vallankumous (2010) paneutuu kesän 2009 kohuttuihin Iranin presidentinvaaleihin.
Uudistusmielisten riveissä kyti toivo paremmasta, heidän ehdokkaansa Mir Hossein Musavi oli vahvoilla.
Mutta se ei riittänyt, sammakoiden päästelijänä tunnettu Mahmud Ammadinedzad on yhä Iranin presidentti.
Shiaa-oppinut Mohsen Kadivar tiivistää kenties olennaisen puhuessaan uskonnon nimissä harjoitetusta poliittisesta huijauksesta.
Toukokuun 23. päivä oli ”vihreän vallankumouksen” huipentuma. Teheraniin kokoontui valtava määrä ihmisiä, ja mieliala oli korkealla.
Puhujien joukossa oli entisen pääministerin vaimo, kansalaisaktivisti Zahna Rahnavardi. Tämän vahvan naisen antaman tuen sanotaan olleen keskeinen tekijä Mousavin onnistuneelle kampanjalle.
Toivo vaihtui kuitenkin nopeasti epätoivoksi. Valtakoneisto iski vaaleissa takaisin ovelilla hämäyskonsteilla ja vilpillä. Heti perään tuli raaka väkivalta.
Jälkimmäinen piirre tuli tunnetuksi kautta maailman. Kymmeniä kuoli mielenosoituksissa, niiden jälkeen alkoivat pidätykset ja kidutukset vankiloissa. Näistä asioista dokumentti kertoo seikkaperäisesti.
Keskeisenä materiaalina on käytetty iranilaisten bloggaajien omakohtaisia kokemuksia. Mukana on myös kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeusaktivistien haastatteluja.
Jälkimmäisiä edustaa entinen YK:n syyttäjä Payam Akhavan. Hänen näkemyksensä kesän 2009 tapahtumista on osoittautunut varsin enteelliseksi.
Akhavan sanoo, että Iranissa ei ollut kysymys vain hetken protestoinnista, maan läpi vyöryi demokratian hyökyaalto. Hänen mielestä tämä ei vaikuta vain Iranin tulevaisuuteen, vaan heijastuu vääjäämättä koko Lähi-itään.
Tähän saumaan sopivat hyvin viimevuotiset Pohjois-Afrikan tapahtumat sekä nykyinen tilanne Syyriassa.
Dokumentissa on poikkeavaa piristävyyttä runsaiden ja varsin vaikuttavien animaatiojaksojen vuoksi. Animaatioiden kuvitus on tehty bloggaajien tekstien pohjalta.
Dokumenttiprojekti: Vihreä vallankumous. TV1 maanantaina klo 21.30.
uutiskirje 
