Viimeinen sana
”Vastuullisen markkinatalouden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet ovat hämärtyneet, kun johtajien palkat, erorahat ja eläkkeet ovat kohonneet aivan omiin suomalaiselle yhteiskunnalle aiemmin vieraisiin sfääreihin.”
Pakko hieraista silmiä. Ihan kuin lukisi jotain omaa tällä paikalla ilmestynyttä tekstiä. Mutta kyseessä olikin kokoomuksen kansanedustajan Lenita Toivakan vappupuhe. Suunnilleen samoin sanoin ahneuden vastaisessa yhteisrintamassa olivat myös monet muut kokoomuslaiset sekä vasemmistoliittolaiset ja demarit.
Tätä se Kataisen sosialistihallitus saa aikaan. Vappuna pidetään samat puheet vasemmalta oikealle. Ero löytyy enää siitä, että porvari ei sentään marssi.
Finnairin bonukset johtajien töissä pysymisestä olivat se viimeinen niitti, joka sai porvarinkin näkemään punaista.
Kuolemansynneistä ahneus hoidettiin tiistaina. Onko hallitus tietoinen, että jäljellä ovat vielä ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo? Jos on, niin miksi se tyytyy hoitamaan paheen vappu kerrallaan vaikka voisi luoda Suomen tältä osin valmiiksi seitsemässä päivässä? Lepäisi sitten kahdeksantena.
Tämän talven aikana paljastuneet kohtuuttomuudet menivät liian pitkälle maltillisimmankin kohtuuden ystävän mielestä. Finnairin bonukset johtajien töissä pysymisestä olivat se viimeinen niitti, joka sai porvarinkin näkemään punaista.
Valmiiksi epäsuosittujen johtajien haukkuminen on myös kätevä tapa osoittaa omaa sosiaalista mieltä. Johtajia haukkumalla välttyy myös ottamasta kantaa niihin rakenteellisiin kohtuuttomuuksiin, joita oikeistolaistuneessa Suomessa on pantu toimeen.
Kohtuuttomuuden vastakohta on tolkku ja se taas on kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen melkein yhtä usein käyttämä sana kuin hyvinvointiyhteiskunta. Työ, tolkku ja tasa-arvo, siinä on kokoomuksen pyhä kolminaisuus nyt. Ainakin sanojen ja mielikuvien tasolla. Kokoomuksen suuri oivallus oli lainata vasemmistolta käsitteet ja ryhtyä markkinoimaan joka tapauksessa suosittuja asioita ”ominaan”. Vasemmisto taas on ollut heikko puolustamaan kaikkea sitä, mitä on ollut itse luomassa – usein juuri kokoomuksen raivokkaasti vastustaessa.
Entä miten kokoomus aikoo käytännössä panna ahneutta kuriin? Muutaman johtajan kurmoottaminen on kyllä kivaa, mutta ei sillä tätä maata kovin pitkälle rakenneta.
Miten puolue toimii, kun päätösvaiheeseen tulee pörssiomistuksia salaileva hallintalaki? Eteneekö laaja harmaan talouden vastainen ohjelma sittenkin, kun työnantajat ryhtyvät sitä vastustamaan liiaksi elinkeinoelämän vapauksiin puuttuvana? Vai vaatiiko kokoomus jatkettavaksi sillä näpertelylinjalla, joka riitti valtiovarainministeri Kataiselle? Entä julkisten palveluiden yksityistämiset ja yhtiöittämiset, jotka ovat synnyttäneet joka sektorilla lisää kokoomuksen paheksumia ahneita johtajia? Näytönpaikkoja on runsaasti.
Kokoomus on muuttunut 1970-luvun kypäräpapista, mutta paljonko se on muuttunut? Puheiden perusteella paljon.
Joten kun Paavo Arhinmäki kuulutti vappuna ahneuden, itsekkyyden ja markkinoiden ylivallan vastaista kansaliikettä, johon kuuluvat kaikki vasemmistolaiset, ay-liike, vasemmalle kallellaan olevat vihreät sekä kansanliikkeet, niin häneltä taisi epähuomiossa unohtua kokoomus.
Tai sitten hän ei omilta vappukiireiltään ehtinyt kuulla kokoomuslaisten vappupuhujien esittävän haastavan kysymyksen: Kenen joukoissa seisot?